Piikkiössä uusille seurakuntapäättäjille toivotaan rauhallisempia aikoja

Näitä 1960-luvulla Kangasalan Urkutehtaalla tehtyjä vanhoja urkuja ei katsella enää pitkään. Uudet asennetaan vuonna 2019. Urkutasanteen alle suunnitellaan monitoimitiloja.

Viimeiset neljä vuotta istunut Piikkiön seurakuntaneuvosto on taistellut Piikkiön seurakunnan olemassaolon puolesta. Nyt kun seurakunnan säilyminen on varmistunut, uusien päättäjien on mahdollista keskittyä muihin asioihin. Lähitulevaisuudessa linjataan muun muassa kirkon remonttien kohtalo.

KAARINA. Piikkiön kirkossa järjestettiin tämän syksyn seurakuntavaalien ehdokkaiden esittelytilaisuus viime sunnuntaina 28. lokakuuta YLE:n suorana radiossa esittämän gospel-kirkon päätteeksi. Piikkiössä tullaan valitsemaan 18. marraskuuta oman seurakunnan seurakuntaneuvosto ja lisäksi luottamushenkilöt Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon vuosiksi 2019–2022.

Pari edellistä vuotta ovat Piikkiön seurakunnassa olleet täynnä tunnetta ja tekemistä. Seurakunta halusi säilyttää itsenäisyytensä, kun sitä rakennemuutosten myötä oltiin liittämässä osaksi Kaarinan seurakuntaa. Piikkiön seurakuntaneuvosto naulasi itsenäisyyden teesinsä kirkon oveen ja kamppailua käytiin monella rintamalla. Seurakuntavaalien ehdokasesittelyssä näkyikin päällimmäisenä helpotus siitä, että kamppailu on onnellisesti saatu päätökseen.

Vaaliteemoista sunnuntaina suurimpana esiin nousi perinteisesti nuoriso- ja lapsityö. Seurakunnan alueella asuu keskivertoseurakuntaa enemmän lapsiperheitä.

Tämän päivän gospelmessu oli hyvä ja nykyaikainen. Tällaiseen tulee varmasti nuorempaa väkeä mielellään kauempaakin, kehui ehdokkaista Riitta-Kaisa Lehtonen.

Vaikka ikäihmisten asiat ovat Lehtosen sydäntä lähellä, hän korosti että lapsissa ja nuorissa on kirkonkin tulevaisuus.

Samalla linjalla oli seurakunnan luottamustoimien pitkäaikainen konkari, Esko Lehtisola. Lisäksi hänen mukaansa seurakuntayhtymässä pitää löytää yhteinen sävel, jotta myös tulevista haasteista selvitään. Organisaatiomallin pohdiskelusta pitäisi siirtyä kohti työkeskeistä toimintaa.

Toivon että kirkosta voisi nyt itsenäisyystaistelun loputtua tulla taas rauhan tyyssija, hän sanoi.

Ehdokkaat Mirjo Kanervavuori ja Marjo Uotila korostivat sitä, että itsenäisyystaistelu oli hyvä esimerkki siitä, että mikään ei ole itsestäänselvyys, ei edes lähiseurakunta. Nyt seuraavaksi Piikkiössä pitääkin todistaa, että seurakunta on itsenäisyyden arvoinen.

Kirkkorakennus keskipisteenä lähitulevaisuudessa

Ehdokkaat esittäytyivät gospelmessun päätteeksi. Mikrofonissa Mirjo Kanervavuori ja oikealla Esko Lehtisola.

Seuraavana valtuustokautena ja varsinkin ensi vuoden budjetin perusteella monet asiat Piikkiön seurakunnassa tulevat liittymään kirkkorakennukseen.

Uudet urut tulevat kirkkoon ensi vuonna, perusraha on myönnetty yhtymästä. Sen turvin saamme uudet, hyvät ja ennen kaikkea kauniit urut, iloitsi kirkkoherra Merja Hermonen.

Toinen merkittävä asia on nykyisen, käyttöikänsä loppuun tulleen tiilikaton korvaaminen.

Seurakuntayhtymä ehdottaa edullisinta peltikattoa ja siltikin se on yli puolen miljoonan investointi, sanoi nykyisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Harri Lukander.

Kirkkoherran mukaan kyseessä on haastava projekti.

Alunperin kirkossa on ollut puukatto. Paanukatto olisikin se kaunein, mutta samalla kallein ratkaisu. Sen toteuttamiseen tarvittaisiin talkooliikettä ja intohimoista vetäjää. Tiilikatto ei ole maisemallisesti sekään huono materiaali ja se on parhaiten tulta kestävä. Kirkossa ei ole ollut koskaan peltikattoa ja siinä vaihtoehdossa on varmaankin Museovirastolla paljon sanottavaa. Suunnittelu on isossa roolissa, sillä kirkkohan hallitsee koko maisemaa ja on koko kylän sielu, kirkkoherra toteaa.

Kolmantena asiana seurakuntaneuvosto on pyytänyt kirkon takaosaan monikäyttötilaa urkuparven alle.
Kirkon monipuolista käyttöä on toivottu selvästi eniten seurakuntalaisten keskuudessa. Ajatuksissa on nyt tehdä siitä lasten tila jumalanpalveluksen ajaksi. Tuomiokirkossa on esimerkiksi jo lasten alttari. Tila voisi sopia sitten myös kouluryhmille työtilaksi sekä siellä voisi pitää kirkkokahvit. Näin ei tarvitsisi aina erikseen lähteä toiseen tilaan, tuumi Hermonen.

Kai Saarto