Seurakuntakolumni: Iloa ja valoa syksyyn huomioimalla muut

SEURAKUNTA. Sain olla viime keväänä pyhiinvaelluksella Santiago de Compostelaan kolmen vanhan koulukaverini kanssa. Vaelsimme reppuinemme Portugalin rajalta Santiagoon ja nautimme keväisestä Espanjan luonnosta. Tällä matkalla koin paljon ihmeellisiä asioita, mutta yksi jäi erityisesti mieleeni. Kun kävelimme, ja paikalliset ihmiset tulivat meitä vastaan, niin jokainen tervehti iloisesti meitä. Kuka sanoi: Hola, kuka toivotti hyvää pyhiinvaellusta: Buen camino. Kun olimme eräässä pienessä kaupungissa hikisinä parransänkinemme, vastaan tuli pieni tyttö, joka hymyili iloisesti ja sanoi meille: Buenos dias, siis hyvää päivää. Miten ihmeelliseltä se tuntuikaan.

Jäin miettimään, olisiko tällainen välitön iloisuus ja toisen huomioiminen mahdollista Suomessa. Pieni teko ja siitä seuraa toiselle iloinen mieli. Varmasti Espanjan ja Suomen kulttuurit ovat erilaisia, eikä niitä voi yhteen sulattaa, eikä ole tarkoituskaan, mutta tämän iloisen hymyn ja tervehtimisen haluaisin Suomeen tai ainakin tänne Varsinais-Suomeen. Eikö se voisi olla meillä mahdollista?

Puhuimme Ruskon seurakunnassa tästä, ja ihmiset olivat innostuneita toimimaan tällä tavalla. Kun joku tuntematonkin tulee vastaa kujilla ja toreilla, hymyilemme ja sanomme vaikka: Hei.

Raamatussa apostoli Paavali kirjoitti kerran: Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen… (2.Kor.2:15) Meille on Jeesuksessa paljon annettu, jakakaamme sitä toisille vaikka pienellä hymyllä. Elämä saattaa näyttäytyä silloin toisenlaiselta.

Iloa ja valoa!

Pasi-pappi Salminen

Ruskon kirkkoherra