Maskussa kartoitetaan parhaillaan arvokkaita luontokohteita mahdollista suojelua ja tulevaa kaavoitustyötä varten kuntalaisten avustuksella. Erityisen arvokkaisiin luontokohteisiin lukeutuvat ainakin Kurjenrahkan, Oukkulanlahden, Lemun lehtojen, Hallusvuoren ja Mietoistenlahden luonnonsuojelualueet.
MASKU. Maskulainen biologi Senja Vainioranta tekee parhaillaan Maskun kunnassa luontokartoitusta. Tarkoituksena on päivittää kunnassa olevat arvokkaat luontokohteet ja suojeltavat alueet. Kuntalaisilla on mahdollisuus osallistua ja kertoa mielipiteensä tärkeästä luontokohteesta tai alueesta sähköpostitse senja.vainioranta@gmail.com.
– Luontokartoitustyö alkoi keväällä. Tekeillä on myös metsänkäyttösuunnitelma kunnan omistamista metsistä, minkä on tarkoitus ohjata kunnan metsiä muun muassa virkistys-, suoja- ja metsätalousalueiksi, Vainioranta sanoo.
Havaintoja kaivataan
Vainiorannan mukaan inventoinnissa tarvitaan kuntalaisaktiivisuutta. Hän toivoo, että suojeltavaksi ehdotettavan alueen, laji- tai luontohavainnon sijainti olisi tarkkaan ilmoitettu osoitteella, kiinteistötunnuksella tai karttaotteella.
– Toivon, että löytyisi innokkaita luontoihmisiä arvokkaine havaintoineen. Luontoinventaariota on tarkoitus myöhemmin hyödyntää Maskun kaavoitusprosesseissa, joten yhteydenotto voi olla myös väylä vaikuttaa kunnan päätöksentekoon, kertoo Vainioranta.
Maastossa tehtävät kartoitukset on tarkoitus tehdä pääosin syksyyn mennessä.
– Yhteydenottoja toivon vielä kesän aikana, jolloin on mahdollista käydä maastossa tarkistamassa havaintoja. Jos on tarpeen tehdä esimerkiksi liito-oravakartoituksia, ne on sen sijaan parasta tehdä vasta ensi maalis–huhtikuussa, kun liito-oravan jätökset ovat varmimmin havaittavissa, Vainioranta lisää.
Arvokkaita tammilehtoja ja ketoja
Kunnan tilaama luontoinventointi vaikuttaa myös tulevaan kaavasuunnitteluun; yleiskaavoitukseen ja asemakaavoitukseen. Varsinkin kunnan omistuksessa olevia metsiä voidaan siirtää suojelukohteiksi, jos ne täyttävät luonnonsuojelu- ja metsälain vaatimukset suojeltavista luontotyypeistä tai metsäluonnon tärkeistä elinympäristöistä. Myös vesilain mukaiset suojeltavat vesiluontotyypit otetaan huomioon kartoituksessa.
– Maskun rannikkoalueet kuuluvat lauhkean vyöhykkeen sekametsävyöhykkeeseen, jonka arvokkaimpia alueita ovat tammilehdot, lehtoniityt ja kedot. Suuri osa lehdoista on aikanaan raivattu viljelymaaksi, mutta jäljellä on vielä pienialaisia lehtomaisia laikkuja ympäri Maskua, havainnoi Vainioranta inventoitavaa aluetta.
– Huomioitavaa on, että esimerkiksi tammi ja saarni kasvavat kunnolla vain eteläisimmässä Lounais-Suomessa. Ihmisen toiminnasta syntyneet perinnebiotoopit ovat nykyisin harvalukuisia ja siksi arvokkaita elinympäristöjä useille lajeille. Maskussa on vielä jäljellä tällaisia ketoja ja laidunalueita jonkin verran, jatkaa Vainioranta.
Katariina Mäkinen-Önsoy
Senja Vainiorannan nimeämien arvokkaiden kohteiden TOP 5
Kurjenrahka on luonnontilainen laaja suoalue, jossa on lähinnä karuja laajoja keidassoita. Kohde on useamman kunnan alueella ja siihen kuuluu myös Pukkipalon havumetsäalue, jossa puusto on yli 150-vuotiasta.
Oukkulanlahti on matalia, umpeutuvia, ruovikkoisia lahtia, jotka yhdessä luovat Lounais-Suomen suurimman ja yhtenäisimmän merenlahtikokonaisuuden. Alueelle on tyypillistä laajat rantaniityt, joista osa on rantalaitumena. Erityisen arvokkaan alueesta tekee monipuolinen pesimälintulajisto. Oukkulanlahti on suosittu lintujen muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue.
Hallusvuori on vanhan metsän suojelukohde, jossa on lehtomaista kangasmetsää, lehtokorpea mutta myös karua kuivaa kangasmetsää. Lahopuuta on runsaasti, mikä tarjoaa hyvän elinympäristön usealle uhanalaiselle lajille. Alueen tunnettuin harvinaisuus on uhanalainen kääpäsieni, lakkakääpä.
Lemun lehdot on rikkonainen alue, jossa osa lehdoista on peltojen keskellä olevia saarekkeita. Alueella kasvaa paljon jalopuita: yli 1000 tammea, toistasataa lehmusta ja pähkinäpensaita jonkin verran. Alueella on myös rikas lintulajisto.
Mietoistenlahti on osin Mynämäenkin puolella oleva laaja merenlahti, jossa Laajoen ja Mynäjoen suistoalueet ovat voimakkaasti ruovikoituneet. Lahdella on puoliavoimia niittyalueita ja paljon suojeltavia pesiviä vesilintulajeja.
