NAANTALI. Pohjolan ainoasta naispyhimyksestä ja Euroopan naissuojelupyhimyksestä tehty ooppera saa maailman kantaesityksensä Naantalin kirkossa torstaina 23. elokuuta kello 20.30. Muut esitykset ovat perjantaina 24. elokuuta klo 17 ja klo 20.30.
Esityksen tuottavat yhteistyössä Oopperakammari, Naantalin kaupunki ja Naantalin seurakunta Naantalin kaupungin 575-juhlavuoden kunniaksi. Naantalin kaupunki sai alkunsa, kun birgittalaisluostari siirrettiin Naantalin kirkon kylkeen vuonna 1443.
Oopperalibretossa Birgittaa ja hänen elämäänsä katsotaan Birgitan imettäjän Annan silmin, joka seurasi Birgittaa lähes koko Birgitan elämän ajan. Birgitta esiintyy oopperassa nuorena, keski-ikäisenä ja vanhana. Nuori Birgitta on sopraano Anni Niemelä, keski-ikäinen sopraano Reetta Haavisto ja vanha Birgitta sopraano Riikka Hakola. Birgitan imettäjän Annan roolin laulaa sopraano Satu-Kristina Vesa. Annan ja Birgitan roolien lisäksi oopperassa on baritonirooli, joka muuntuu eri henkilöiksi. Nämä henkilöt esittää baritoni Tiitus Ylipää. Libreton kielet ovat ruotsi, suomi ja latina.
Teoksen on säveltänyt Jani Sivén ja libreton kirjoittanut Mirva Koivukangas.
– Ajatus siitä, että Birgitan aikaiset hymnit ovat kaikuneet birgittalaissisarten laulamina jo vuosisatoja sitten Naantalin kirkon holveissa, inspiroi minua tätä oopperaa säveltäessäni, kertoo Sivén.
– Cantus Sororumin (Sisarten laulut) hymnien kautta meillä on yhteys Birgitan aikaan ja siksi valitsin näistä joitain sävelmiä tuomaan oopperaan äänen tuosta ajasta. Lisäksi kaiun keskiajalta tuo myös oopperan loppupuolella kuultava katkelma ranskalaisen säveltäjän Guillaume de Machaut’n Messe de Nostre Dame –messusta, joka on vanhin tunnettu messu, jonka kaikkien osien tiedetään olevan yhden säveltäjän käsialaa, hän jatkaa.
Mirva Koivukankaan libreton kohtausten vaihtelevat tunnelmat houkuttelivat häntä luomaan eri kohtauksiin monenlaisia karaktäärejä energisistä ja rytmisistä kudoksista lyyrisiin ja leijaileviin äänimaisemiin.
Orkesterikokoonpanon muodostavat kuoro, urut, saksofonit, harppu ja erilaiset lyömäsoittimet.
– Orkesterin sointi vie jossain määrin vanhan ajan maailmaan. Urut, harppu, lyömäsoittimet ja kuoro ovat kaikki olleet käytössä keskiajalla ja jo paljon aiemminkin. Sopraano- ja baritonisaksofonit edustavat puhaltimia, joista monet olivat keskiajalla hyvin persoonallisesti soivia kuten skalmeijat ja krumhornit. Oopperassa kuoro toimii pääosin osana orkesterin sointikudosta, Sivén selittää.
Solistien ja orkesterin lisäksi teoksessa on myös lauluensemble, joka laulaa osuuksiaan eri puolilta esitystilaa.
– Näin musiikki ympäröi esiintyjien keskellä olevan yleisön ja ikään kuin soittaa koko kirkon holvistoa, Sivén kuvailee.
Teoksen ohjaa Ville Saukkonen. Lavastuksen suunnittelee Jani Uljas ja puvut Marjo Haapasalo. Valosuunnittelusta vastaa Mari Agge. Tuottajana toimii Liisa Mattila ja tuotantotahona on turkulainen Oopperakammari ry.
