Metsäalan konkari Esko Tuisku käy elämäkerrassaan läpi paitsi omaansa myös Suomen metsien historiaa. Jos nykymeno jatkuu, hän uskoo, että metsät menevät yhtä huonoon kuntoon kuin sodan jälkeen.
NAANTALI. Naantalilainen 90-vuotias Esko Tuisku on julkaissut jatko-osan vuonna 2016 kirjoittamalleen elämäkertateokselle Hullumminkin olisi voinut käydä. Muonamiehen pojan muistelmia. Tänä keväänä ilmestyi kirja nimeltä Tuisketta. Se alkaa siitä, mihin muonamiehen pojan muistelmat loppuvat eli 50-luvun lopulta ja jatkuu tähän päivään asti.
244-sivuinen opus tutustuttaa lukijan ennen kaikkea Tuiskun henkilöhistoriaan: ammattiuraan metsäalalla, perheeseen ja eläkeajan harrastuksiin, kuten matkusteluun. Yritteliäs mies on leipätyönsä ohella ehtinyt toimia myös yrittäjänä, muun muassa matkailu- ja ravintola-alalla.
Helppo urakka kirjan kirjoittaminen ei enää 90-vuotiaana ollut.
– Kyllä niitä tapauksia aina tulee mieleen ja niistä mielellään kirjoittaa, mutta se on vaikea muistaa, mitä on jo kertaalleen kirjoittanut, hän selittää.
Apuna ovat kuitenkin olleet vaimo Leena Tuisku ja tämän poika.
– Välillä on tullut painettua väärää nappia ja hupsis, kaikki katoaa, Tuisku selittää teknisistä ongelmista.
– Mutta onneksi niitä tekstejä on sitten kuitenkin löytynyt, kun on osannut oikeaa reittiä hakea, vaimo muistuttaa.
Nimensä kirja on saanut Tuiskun sukunimestä, mutta myös luonteesta.
– Elämä on ollut sellaista tuiskahtelua. Tunteet leimahtavat aina nopeasti. Sellaista se on varmaan kuolemaan asti, hän pohtii.
Metsäkoulun opettaja tuiskahtaa
Tuisku muutti Naantaliin vuonna 1962 metsäkoulun opettajaksi. Opettajuuden lisäksi hän on tehnyt metsäalalla monenlaisia töitä 40-vuotisen uransa aikana.
Yhä edelleen hän seuraa tarkoin metsäasioita. Uusi metsälaki saa konkarilta pyyhkeitä.
– Se sallii metsän harventamisen niin, että tukkipuu eli paras puu otetaan pois ja vieressä oleva pienempi puu jätetään. Kyllä niin voi tehdä, jos on tarkkana, että se viereinen puu on tarpeeksi elinvoimainen. Mutta jos aina paras puu otetaan joukosta pois, metsän laatu heikkenee. Kohta tullaan jo siihen tilanteeseen, jossa oltiin sodan jälkeen, Tuisku uskoo.
Tuisku päätyi metsäalalle aika pian sotien jälkeen, kun Suomen metsät olivat huonossa kunnossa ja osin paljaiksi hakattuja.
– Minun urani aikana metsien puuvarasto kaksinkertaistui. Mutta ei se silti tarkoita, että nämä metsät kestäisivät tällaisia hakkuita. Onhan se hyvä, että puulle on kysyntää, mutta sillä on rajansa, mitä metsästä voidaan ottaa. Nykyään näkee paljon teiden varsilla sellaisia metsämaita, joilta nuori metsä on hakattu ihan paljaaksi, Tuisku kritisoi.
Moni suomalainen on Tuiskun kanssa samoilla linjoilla. Jo yli 36 000 suomalaista on allekirjoittanut Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen. Valtion metsien eli suomalaisten yhteisten metsien avohakkuiden lopettamiseen tähtäävä kansalaisaloite on ensimmäinen laaja ympäristöaiheinen kansalaisaloite Suomessa.
Yrittäjyyttä ja matkustelua
Jo työuransa aikana 80-luvulla Tuisku perusti matkailuyrityksen, joka tarjosi venematkoja Turun saaristoon ja aina Ahvenanmaalle asti.
– Naantalin kylpylän rannasta sain aina paljon asiakkaita. Siellä oli toinenkin yrittäjä, mutta useimmat halusivat minun kyytiini, koska vene oli niin erikoinen. Se oli vanhasta torpedoveneestä tehty huvivene. Ahvenanmaa oli meidän kauimmainen kohde, mutta eniten kuljetin veteraaneja vierailulle Kultarantaan. Presidentti Koivisto oli veteraanien ystävä ja päästi meidät ihan siihen Kultarannan omaan laituriin, Tuisku muistelee.
Jäätyään eläkkeelle vuonna 1987 alkoi mielessä itää uusi yritysidea ja 90-luvulla Tuisku nähtiinkin Turussa Humalistonkadulla Finn Pubin tiskin takana.
Tuiskun harrastuksiin on aina kuulunut metsästys ja kalastus.
– Parhaimmillaan kuuluin viiteen eri metsästysseuraan, kun tuli osteltua noita metsäpalstoja, Tuisku kertoo.
Kalastamista hän ei ole jättänyt vieläkään. Vielä tänäkin keväänä he kävivät Leenan kanssa kalassa. Se onkin ollut aina pariskunnan yhteinen harrastus.
Eläkeiässä on ollut aikaa myös matkustella. Elämäkerran sivuilla pääsee tutustumaan Tuiskun silmin Sri Lankaan, Gambiaan, Nizzaan, Fuengirolan, Marokkoon, Bulgariaan ja Baltian maihin.
Seuraava teos työn alla
Tuisketta-kirjasta on otettu 200 kappaleen painos. Tuisku tarjoaa kirjaansa paikallisille kirjastoille ja kirjakaupoille, mutta varmimmin kirjan saa käsiinsä kysymällä sitä suoraan kirjailijalta itseltään.
Seuraavaksi Tuiskun suunnitelmissa on kirjoittaa novellikokoelma.
– Ajattelin tehdä kymmenen 20-sivuista novellia. Niistä viisi on jo kirjoitettu, tokaisee kirjailija.
Janica Vilen
