KOLUMNI. Nyt on suvivirret laulettu ja valmistujaisjuhlat pidetty ja alkanut kesä on näyttäytynyt pitkästä aikaa mitä parhaimmalla tavalla. Osalla on paluu arkeen ja vielä työn ääreen ja osalla on alkanut ansaittu loma.
Kevään lehtikirjoittelua on leimannut useaan otteeseen keskustelu peruskoulujärjestelmästämme ja sen tehokkuudesta sekä oppilaiden oppimistuloksista. On totta, että peruskoulu ei ole saanut aikaan tasaisen varmoja oppimistuloksia, siitä huolimatta, että opettamisen taso Suomessa on erittäin korkea ja viimeisimmät opetustekniset laitteet ovat käytössä. Missä siis klikkaa?
Itsellä tuli tänä keväänä täyteen 36 vuotta opettajana ja kun katsoo näiden vuosien aikana tapahtunutta kehitystä opetusalalla, ei kaikkia muutoksia voi ihan ymmärtää eikä hyväksyä. Yleisesti ottaen on niin, että muutoksia suunniteltaessa ei oteta huomioon juuri sitä opetusalan ammattilaisen eli opettajan näkemystä asioista.
Yhteiskunnassa tuntuu olevan sellainen käsitys, että opettajat tekevät helppoa puolipäivätyötä ja lorvivat iltapäivät puuhastellen kaikkea mukavaa. Ei taida pitää paikkaansa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana muutos on ollut raju ja en voi sanoa, että viimeisimmät uudet opetussuunnitelmat olisivat onnistunut ratkaisu. Opettajille on sälytetty vähin erin kaikenlaista hallinnollista lisäpuuhaa, joka ei liity opettamisen kehittämiseen millään tavalla. Tutkimuksia tehdään ja raportteja kirjoitetaan. Lausuntoja annetaan ja henkilökohtaisia opetussuunnitelmia laaditaan. Miksi siis oppimistulokset laskevat vauhdilla?
Olen käynyt tutustumassa urani aikana lukuisiin koulujärjestelmiin eri maissa ja se näkyvin ero suomalaiseen koulujärjestelmään on ollut selkeästi kuri ja järjestys. Opettajalta on viety kaikki mahdollisuudet pitää järjestelmällisiä oppitunteja. Tuntihäirintä ja matkapuhelimet ovat pääsyy oppimistulosten heikkenemiseen. Nykyään koulujen tuloksia mitataan samoilla mittareilla kuin liikeyrityksiäkin. Kuitenkaan koulujen työnjohtajille eli opettajille ei anneta mahdollisuutta johtaa työtä tulostavoitteeseen pääsemiseksi.
Uusien opetussuunnitelmien myötä on lähdetty vauhdilla mukaan digitalisaation hurmaan, vaikka oppimisprosessin vankka perusta heiluu pahemman kerran. Pitäisiköhän nyt päättäjien ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lähteä rakentamaan vankkaa oppimisen perustaa eli lukutaitoa, matemaattisia perustaitoja, hyviä käytöstapoja ja toisen ihmisen huomioonottamista. Maahanmuuttajaoppilaat ovat hämmästyttäneet minut monta kertaa käytöstavoillaan eli kuinka aina vanhempaa ihmistä kunnioitetaan ja miten suhtaudutaan kaikkiin yhteisössä työskenteleviin lähimmäisiin. Nyt siis rakentamaan ensin oppimisen talon vankkaa perustaa. Kyllä sen digitalisaation kristallikruunun ehtii myöhemminkin asentaa.
Jari Hakkarainen, kok., Sauvon kunnanvaltuuston pj.
