Kuningattaren kuoltua kaunis prinsessa sulkeutui torniinsa suremaan. Pelaajat yrittävät saada rakkauskirjeensä toimitetuksi torniin käyttämällä apunaan hovin väkeä. Muut pelaajat yrittävät torpata preivin perillepääsyn. Love Letterin taustajuoni ei pelissä juuri näy, mutta teinipojille se on todennäköisesti jopa syy välttää peliä kuin ruttoa. Se on kuitenkin vahinko, sillä Love Letter on nerokas yhdistelmä bluffaamista, päättelyä ja tuuria.
Suunnittelija: Seiji Kanai
Julkaisija: AEG, Lautapelit.fi
Ikäsuositus: 10+
Pelaajia: 2-4
Pelin kesto: n. 20 min
Hinta: 14.95€
Jokainen pelaaja saa aluksi yhden kortin. Oman vuoron tullessa vedetään pakasta toinen kortti, ja näistä kahdesta toinen pelataan pöytään. Kortteja on kahdeksan erilaista ja jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. Esimerkiksi Vartijalla (joita on viisi pakassa) voi arvata, mikä kortti toisella pelaajalla on kädessään. Jos arvaa oikein, kyseinen pelaaja tipahtaa pelistä pois. Prinssi pakottaa yhden pelaajan laittamaan korttinsa pois ja nostamaan uuden tilalle. Prinsessa on yhtä aikaa heikoin ja vahvin kortti, sillä jos sen joutuu pelaamaan pöytään (vaikka kaverin pelatessa Prinssin) häviää heti. Toisaalta jos pelaajia on vielä pakan loppuessa useampi jäljellä, korkea-arvoisimman kortin haltija voittaa – ja se on Prinsessa.
Kierroksen voittaja saa merkiksi puisen sydämen. Peliä pelataan kunnes joku saa, pelaajamäärästä riippuen, kokoon 3–5 sydäntä.
Alkuihmetyksestä innostukseen
Aluksi Love Letterissä ei tuntunut olevan järjen hiventä. Kädestään pelasi sen kortin, joka tuntui vähemmän huonolta. Joskus ei ole oikeastaan edes vaihtoehtoa, sillä toisen korttinsa pelaaminen johtaisi automaattisesti häviöön. Love Letter ei ollut kuitenkaan niin yksinkertainen tuuripeli kuin aluksi luulin.
Kun oppii, mitä kukin kortti tekee ja montako niitä on, pelistä tuleekin kuin varkain kutkuttavan jännittävä. Kädestä pelatut kortit jäävät pöydälle kuvapuoli ylöspäin, joten pelaajat voivat laskea, mitä kortteja on vielä pelaamatta. Loppupelissä käteen tulleella Vartijalla on siten paljon helpompi osua oikeaan kaverin kortista kuin ensimmäisellä vuorolla.
Love Letter on sen suunnittelijan, Seiji Kanain, mukaan ”60% tuuria, 40% taktiikkaa” ja se tuntuu pitävän paikkansa. Yksi pelikierros vie tavallisesti vain muutaman minuutin. Välillä pelaaja voi tipahtaa jo ennen kuin hän pääsee edes omaan ensimmäiseen vuoroonsa. Jossain toisessa pelissä tämä olisi huutava vääryys, mutta Love Letterissä kierrokset ovat niin nopeita, että moinen lähinnä naurattaa. Peli on minimalistisen brutaali ja juuri se tekee siitä niin pirun hauskan.
Mukaan vaikka ravintolaan tai välitunnille
Viidentoista euron hintaisena Love Letter on edullinen hankinta. Löysin pelin saksankielisen laitoksen sattumalta kirpputorilta ja koukkuun jäätyäni päätin hankkia vielä toisen kappaleen, jotta poika voi viedä sen kouluun välituntipeliksi.
Kaupoista löytyvässä Lautapelit.fi julkaisemassa versiossa korteissa on symbolit kuvaamassa, mitä ne tekevät. Ohjekirjan avulla ne aukeavat nopeasti. Saksalaisessa versiossa korteissa on tekstit. Muuten versiot ovat yhteneväiset.
Lyhyen kestonsa ja pienen kokonsa ansiosta Love Letter kulkee mukana mihin vain. Esimerkiksi rennommassa ravintolassa ruokaa odotellessa voisi hyvin kuvitella ottavansa nopean pelin. Jos Love Letteriin hurahtaa, niin kannattaa tilata isoille korteille tarkoitetut XXL-koon kortinsuojat, jotta kuluma ei paljasta korttia. Suojia saa ostettua ainakin Lautapelit.fi -kaupasta muutamalla eurolla.
Love Letteristä on tullut maailmalla hitti varsinkin nuorison keskuudessa. Pelistä on olemassa Batman ja The Hobbit -versiot niille, joita prinsessan rakkauselämä ei teemana kiinnosta.
Kai Saarto
