”Esillä on koko inhimillisen elämän kirjo suruista ja mokista rakkauteen, onnistumisiin ja läpimurtoihin.” Paleface avaa Seutusanomien haastattelussa syksyllä ensi-iltansa saavan Varissuo-musikaalin teemoja ja musiikillista maisemaa.
Varissuo-musikaalin rooleissa nähdään Mikael Haavisto, Hazah von Hertzen, Minna Hämäläinen, Leo Ikhilor, Veera Kaasalainen, Selma Kauppinen, Aarni Kivinen, Toivo Kouki / Eemeli Heiniö, Mika Kujala, Matti Leino, Petja Lähde, Saku Mäkelä, Liisa-Sofia Nikula, Chike Ohanwe, Saara-Elina Partanen, Tuukka Raitala, Pauliina Saarinen, Severi Saarinen ja Riitta Salminen.
VARISSUO. Syyskausi 2018 tuo Turun Kaupunginteatteriin odotetun päätösosan Kakolan ja Seilin aloittamalle Turku-trilogialle: Päänäyttämöllä nähdään uusi kotimainen musikaali Varissuo, jonka kantaesitys on 7. syyskuuta. Kakolan ja Seilin tapaan esityksen ohjaa Mikko Kouki, liikettä lavalle luo koreografi Reija Wäre.
Varissuon lähiötarinat kertovat eri-ikäisistä ja -taustaisista asukkaista, joiden juuret ovat syvällä betonissa, mutta unelmat kurkottavat pilviin. Tekstin ovat kirjoittaneet Satu Rasila ja kantaaottavista räp-lyriikoista tunnettu Paleface (Karri Miettinen).
– Varissuo sulkee ympyrän, jonka aloituspisteessä lähdimme tutkimaan paikallisaiheiden kytkemistä uuden kotimaisen musikaalin muotoon. Kakolan, Seilin ja Varissuon ytimessä on ihminen tekemässä elämänsä ratkaisevimpia valintoja olosuhteissa, joihin ei voi kokonaan itse vaikuttaa. Varissuossa keskipisteenä on tavallinen ihminen tässä ajassa. Kuin kuka tahansa meistä, kertoo käsikirjoittaja Satu Rasila, joka on ollut mukana myös Kakolassa ja Seilissä.
Palceface sen sijaan on Turun Kaupunginteatterin tiimissä uusi nimi.
– Olen todella innoissani tästä. Tämä on musiikillisesti todella poikkeuksellinen ja korkealaatuinen näytelmä, hän hehkuttaa.
Sukupolvien ja kulttuurien törmäys
Palefacelle Varissuo on tuttu paikka siellä asuneiden kavereiden kautta ja on hän siellä käynyt keikallakin. Työryhmän kanssa hän on tutustunut paikkaan nyt uusin silmin.
– Ollaan käyty siellä tutkimusretkellä. Varissuon ostarin henki on läsnä, Paleface paljastaa.
Vaikka miljöö on turkulaisille tuttu, tarina voisi oikeastaan sijoittua mihin tahansa betonilähiöön.
– Tässä tulee hyvin esille se, että mikään asuinalue ei ole huonompi kuin toinen. Elämä on samanlaista kaikkialla, mutta toki tämä leikittelee sillä maineella, joka Vakkella on ollut vuosien mittaan. Esiin nousee vähän sulkeutuneen betonilähiön yleismaailmalliset piirteet, jotka ovat samat, ollaan sitten Turussa tai New Yorkin esikaupunkialueella. Fokus ei ole ongelmissa, vaan ympäristö tarjoaa inhmillisen kokemuksen. Ihmiset rakastavat omia kotikulmiaan, Paleface summaa.
Täysin fiktiivinen tarina kokoaa yhteen monta varissuolaista ihmiskohtaloa. Juoni keskittyy neljän päähenkilön ja heidän ympärillään olevien hahmojen suhteisiin.
– Siinä on paljon sukupolvien välistä tematiikkaa – lasten ja vanhempien välistä jännitettä. Tarina korostaa inhimillisten valintojen merkitystä elämässä. Sitä, kuinka pienillä teoilla on suuri merkitys, Paleface kertoo.
Lisäksi näkyy kulttuurien väliset suhteet. Todellisuudessa Varissuon lapsista 70 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia.
– Meillä on Suomessa kokonainen sukupolvi, jolla on juuret kahdessa kulttuurissa. Sitä tuodaan esiin. Monikulttuurisuus on yksi teemoista ja se näkyy vahvasti myös roolituksessa, Paleface avaa.
Räppia ja träppia
Sävellyksistä vastaavat Tom of Finland -musikaalissa yhteistyönsä aloittaneet Jori Sjöroos ja Jussi Vahvaselkä sekä Tuomo Prättälä. Varissuolla aikanaan itsekin asunut Sjöroos muistetaan muun muassa PMMP:n ja Vestan tuottajana, Vahvaselkä lukuisten musikaalien kapellimestarina ja Prättälä Emma-palkittuna soul-artisti Tuomona.
– Se toimii todella hyvin. Mä oon tehnyt tekstit ja sävellyksen vetovastuu on ollut näillä kolmella, Paleface kertoo.
Kun Paleface kulkee Varissuon kadulla, hänen päässään soi urbaani musiikki. Sellainen, jonka hän ajattelee soivan vastaan tulevien nuorten kuulokkeissa. Sama tunnelma on tullut myös musikaaliin.
– Mukana on monenlaista urbaania musaa: modernia RnB:tä, räppia ja träppia. Siellä on sellaista päälle kolmekymppistä hahmoa, jotka ovat tiukasti kiinni old school räpissa ja sitten nuorempia, jotka edustavat träppia, eli uutta räppia, jossa räpätään vähän eri tempoissa, Paleface selittää.
Turkuun räp-vaikutteinen musikaali sopii Palefacen mielestä hyvin, sillä hän pitää Turkua yhtenä Suomen keskeisimmistä räppikaupungeista.
– Turku oli yksi suomalaisen hip hopin keskuspaikoista jo 90-luvulla. Turusta tuli esimerkiksi Pääkköset ja MC Nikke T, hän muistelee.
Räp ja teatteri toimivat hyvin yhteen
Varissuo on suurin, mutta ei suinkaan ensimmäinen teatteriproduktio, jossa Paleface on mukana. Tänä keväänä ympäri Suomea esitetään hänen kirjoittamaansa koululaisoopperaa Ihmepoika A:ta, ja viime syksynä ensi-iltansa sai tamperelaisen Ahaa Teatterin Betoniviidakko, johon Paleface teki musiikit.
– Räppi kiinnostaa nyt teatteriväkeä ilmaisukeinona. Ne ovatkin oikeastaan lähellä toisiaan. Teatterinäyttelemisessä ja räppi-keikassa on vähän samanlaista ajatuksenvaihtoa yleisön kanssa. Sinällään on hauskaa, että tätä yhdistelmää ollaan alettu käyttää enemmän vasta nyt, Paleface pohtii.
Trendi alkoi vuonna 2015 New Yorkin Bradwaylla, jossa ensi-iltansa sai paljon puhuttanut ja massoja liikuttanut Hamilton-musikaali, joka sijoittuu 1700-luvulle, mutta jonka kaikki vuorosanat räpätään.
Janica Vilen
