KOLUMNI. Viime vuosina on ollut muodissa kirkosta eroaminen. Siitä kun on tehty erittäin helppoa netin avulla. Missä vaiheessa seurakunnan asema kirkollisverojen saajana heikentyy niin paljon, että sillä on vaikutusta jo saamiimme palveluihin? Tässä vaiheessa moni saattaa miettiä sitä, mitä ne palvelut oikeastaan ovat ja miksi kuntapäättäjän pitää olla tästä kiinnostunut.
Seuratessani oman seurakuntani toimintaa huomaan, että se järjestää paljon erilaisia tapahtumia, joihin on eri-ikäisten ja eri elämänvaiheessa olevien kuntalaisten helppoa osallistua. Seurakuntamme järjestää sekä nuorille että vanhoille muun muassa lasten-, miesten-, naisten ja perheiden kerhoja, sururyhmiä ja iloisempia tapaamisia. Suurin osa näistä tapahtumista on ilmaisia.
Maskulaisia nuoria ja perheitä järkytti viime kesänä surullinen hukkumistapaturma. Oman kuntamme nuori menehtyi äkillisesti ja täysin yllättäen omien kavereidensa silmien edessä. Seurakuntamme työntekijät ojensivat auttavat kätensä nopeasti sitä tarvitseville järjestämällä sekä nuorille että heidän vanhemmilleen henkistä tukea ja paikan, missä surra yhdessä. Tuo tuki ei maksanut mitään eikä osallistujille lähetetty maksulappua jälkikäteen tilaisuuteen osallistumisesta.
Olivatko kaikki kirkon jäseniä, sitä en tiedä. Tuskin sitä kirkon sisälle kävelijältä ovella kysyttiin.
Evankelisluterilaisen kirkon taloudellinen asema Suomessa on uhattuna päivittäin. Seurakuntamme painivat tällä hetkellä ympäri Suomea taloudellisesti vaikeissa olosuhteissa. Jonain päivänä niiden eteen tulee tilanne, jossa niiden pitää asettaa vastakkain henkilökunnan vähentäminen tai palveluista perittävä maksu. Tuskinpa kukaan kuitenkaan haluaa nähdä omaa kotikirkkoaan myytävän. Missä ne häät, hautajaiset ja konfirmaatiotilaisuudet sitten pidetään?
Oma kuntanikin ostaa seurakunnaltamme palveluja, joita ovat muun muassa lasten iltapäiväkerhotoiminta. Seurakunta osallistuu myös nuoriso- ja vanhustyöhön, mikä ei silloin rasita kunnan kukkaroa niin paljon. Mikäli kunta joutuisi järjestämään kaiken sen, mitä seurakunta tällä hetkellä tekee, olisi sillä varmasti vaikutusta kuntamme talouteen. Olisiko kunnaltamme löytynyt kriisiapua kesän tapaturman yhteydessä?
Näin joulun lähestyessä, moni suuntaa kulkunsa omaan kotikirkkoonsa, kuuntelemaan kauneimpia joululauluja tai laulamaan jopa itse mukana. Joulun aika on monelle tilaisuus rauhoittua kiireen keskellä ja pohtia maailman kulkua, muistella poisnukkuneita lähimmäisiään ja niin edelleen. Mitäpä, jos tuolla kirkon ovella olisikin rahastaja, joka veloittaisi ennen sisäänpääsyä maksun konsertista tai rauhoittumisestasi? Tunnelmahan siitä menisi pilalle, eikö totta? On hyvin valitettavaa, että yhä pienempi joukko ymmärtää seurakuntiemme arvon henkisten voimavarojemme tynnyrinä.
Aina mahtuu joukkoon niitä, jotka ovat valmiita ottamaan palveluksia vastaan ilmaiseksi, maksamatta siitä pennin hyrrää. Tämä joukko, joka kovaäänisesti vaatii kansalliskirkostamme eroa, pitäisi myös antaa vastaus siihen, miten edellä olevia palveluja seuraavaksi rahoitetaan.
Maija Salo
Maskun kunnanvaltuuston pj.
