Johanna Heinosen sarjakuvastripit matkalla kotimaan valloitukseen

Turun keskustassa sijaitsevasta Sarjiskeskuksesta on muodostunut Itä-Turussa asuvan Johanna Heinosen tukikohta, jossa hän ideoi ja toteuttaa sarjakuvataiteilijan töitään. Kummitus (kuvassa) on Heinosen ensimmäinen ihan oma sarjakuvakokoelma, jolle hän neuvottelee kustannussopimusta. Kuva: Ragip Önsoy.

Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena toukokuussa julkaistu Kummitus-sarjakuva on maskulaistaustaisen, nykyisin Itä-Turussa asuvan, Johanna Heinosen kädenjälkeä. Nyt neuvottelun alla on kustantajasopimus 1-vuotissyntymäpäiviään hiljattain viettäneelle kummitteluun taipuvaiselle sarjishahmolle.

KUVATAIDE. Maskulaislähtöinen Johanna Heinonen piirtää sarjakuvia ja tekee kuvituksia taiteilijanimellä Johanna Jasmine. Hänestä olisi hienoa, jos Suomessa voisi elättää itsensä sarjakuvataiteilijana.

– Luovan alan työtä katsotaan alaspäin, harrasteluna, vaikka piirtäminen, maalaaminen ja kirjoittaminen kuten myös esittävä taide on todellista työntekoa. Luovat prosessit ovat pitkällisiä, vaativat sekä aikaa että paneutumista aiheeseen. Teosten takaa löytyy paljon työtä, mitä ei ulkopuolelle näy, Heinonen sanoo.

Erityisesti sarjakuvat eivät hänen mukaansa vetoa isoihin yleisöihin, sarjakuvateosten ostajiakin on pieni marginaalinen osa väestöstä.

– Alan näkisi mielellään kasvattavan arvostustaan suuremmankin yleisön keskuudessa, hän jatkaa toiveikkaana.

Vaikka Heinonen tekee työtä tosissaan, hän antaa myös tilaa sisäiselle nuoremmalle minälleen.

– Piirtäminen on kuin leikkimistä. Se on hienointa, kun pään sisäisen maailmansa saa toteutettua paperilla. Kyllähän tässä työssä on hyötyä vilkkaasta mielikuvituksesta.

Sarjakuvat kaiken ikää

Sarjakuvat ovat kulkeneet Heinosen matkassa koko hänen elämänsä ajan.

– Opin lukemaan Lassia ja Leeviä tutkiskellessani. Muumit ovat olleet myös sydäntä lähellä lapsuudesta tähän päivään. Internetin yleistyessä aloin lukea sarjisblogeja. Lisäksi olemme siskoni kanssa piirtäneet aina.

Heinonen tiesi jo pienenä hakeutuvansa luovalle alalle – kiinnostavia suuntia oli vain alkuun hieman enemmän.

– Luulin ensin, että löydän ammatin musiikin parista. Mutta kun tajusin, että eihän minulla ole tarpeeksi musikaalisia kykyjä, palasin piirtämisen pariin. Nousiaisten lukiota käydessäni aloin piirtää sarjakuvastrippejä aikaisempien yksittäisten kuvien sijaan. Sieltä tieni vei Muurlan opistoon sarjakuvataiteen linjalle, jossa löysin oman piirto- ja kerrontatyylini. Opiskelu taas avasi tieni Turun Sarjakuvakaupalle harjoitteluun sekä kaupan yläkerrassa toimivan Sarjakuvakerhon (Tursake) aktiviteetteihin.

Nykyisin Heinonen tekee Tursakkeelle kuvituksia, vetää pajoja kaikenlaisille ryhmille sekä ympäri Turun seutua liikkuvia Sarjispöräyksiä. Sarjakuvapajat toimivat tilauspohjaisesti, mutta pöräyksiä järjestetään kaikille avoimina seuraavaksi Turun Kirjakahvilassa 31.8. klo 19 alkaen Heinähattu ja Vilttitossu -ulkoilmanäytöksen aikaan sekä Turun Kirjamessuilla. Lisäksi Tursake pitää tiloissaan parillisten viikkojen keskiviikkoisin Piirtovinttiä, joka näin kesällä on saanut kevyemmän muodon Kesävintti.

– Sarjakuvataiteilijan työ koostuu pitkälti keikka- ja projektitöistä, jotka voivat olla juuri kuvitustöitä, pajojen vetoa tai opettamista. En ole vielä täysin onnistunut elättämään itseäni tällä työllä, toteaa Heinonen.

Kummitus romuttaa pelkoja

Johanna Heinonen neuvottelee parhaillaan kustantajasopimusta Kummitus-nimiselle sarjakuvalleen, jota voi seurata osoitteessa kummitus.sarjakuvablogit.com. Kummitusta julkaistiin myös Ilta-Sanomien kuukauden kotimainen -palstalla viime toukokuun ajan.

– Kummitus oli alun perin osa yliluonnollisia hahmoja vilisevää sarjakuvaa, jota aloin piirtää vuosi sitten Helsingin sarjakuvafestivaaleille. Kaikkien keijujen keskeltä se sitten erottui omintakeisella tyylillään: Päähenkilö oli syntynyt, Heinonen hymyilee.

– Kummituksia ja kaiken maailman mörköjä piirsin jo Muurlassa opiskellessani. Pelkään pimeää ja kaikkea yliluonnollista. Toisaalta uskon kummituksiin ja ylipäätään siihen, että kuoleman jälkeen on elämää jossain muodossa. Ajattelin, että jos teen kummituksistani söpöjä, en enää itsekään pelkää niitä niin paljon, lisää Heinonen nauraen.

Kustantajasopimuksen saaminen edellyttää sitä, että Heinonen julkaisee blogissaan vähintään 100 strippiä tämän vuoden aikana.

– Kummitus on niin supertyyppi, että toivoisin työni sen parissa poikivan jotain uutta ja jännittävää! Kustannusmäärät ovat sarjiksissa yleensä pieniä, mutta sekin on alku, ettei ihan jokainen projekti olisi apurahan saamisen varassa, kertaa Heinonen.

Aikaisemmin Heinonen on pitänyt Nurkissa-sarjisblogia, kuvittanut pari lastenkirjaa, tehnyt strippejä ja kuvituksia Turun Sarjakuvakerhon antologioihin sekä muun muassa satuja erotisoivaan feministiseen pornoantologiaan. Lisäksi tulossa on elämäntapakirja, jonka tekemisessä hän on ollut mukana. Se julkaistaan joko sarjakuvana tai kuvitettuna kirjana.

– Toiveenani olisi päästä kuvittamaan lisää lastenkirjoja sekä oppikirjoja kuten esimerkiksi Aapisen. Mukifriikkinä oma mukikokoelma sarjakuvamaisine kuvituksineen voisi olla myös kiva, Heinonen unelmoi.

Katariina Mäkinen-Önsoy