Maskun ja Nousiaisten maisemat ja historia piirtävät kehiä Veera Ruohomäen, Tiltu Nurmisen ja Satu Haapalan yhteisnäyttelyssä. Taideilta kietoo yleisön runojen ja soittimien hienovaraiseen äänimaailmaan.
Näyttelyn taideillassa torstaina 6.11. taiteilijat luovat yhdessä teosten teemoista runo- ja äänimaailman, joka vie yleisön arjen toiselle puolen, muinaisuuden muistoihin ja luonnon lumoihin. Taideiltaan on vapaa pääsy.
– Haluamme avata näyttelyn teemoja eri tavoin ja eri aistien kautta. Erilaiset äänimaailmat sekä runojen ja kuvataiteen yhdistäminen ja tuominen lähikirjastoon ovat meidän tapamme tuoda taidetta kaikkien ulottuville, mahdollisimman helposti lähestyttäväksi, Tiltu Nurminen kertoo.
Tiltu Nurmisen akvarellikollaaseissa näkyy kolme eri teemaa: vesi, metsä ja taivas.
Nousiaisissa asuva taiteilija kokee näihin yhteyttä kulkiessaan koiran kanssa Hirvijoen varrella, uidessaan talviuintisaunalla Falkinkoskella tai retkeillessään metsissä, luolissa ja ikiaikaisilla linnavuorilla.
– Iltamyöhään katselen tähtikuvioita, tähdenlentoja ja komeettoja omalla pihallani tai viereisillä pienillä ja mutkaisilla maalaisteillä, joilla valosaaste ei häiritse ja ”taivaan talikynttilät” näkyvät kirkkaasti. Maalauksissani värit ja pyöreät muodot kieppuvat ja ovat yhteydessä toisiinsa kuin kosken kuohut, syksyiset lehdet syystuulen vauhdittamina tai tähdet ja planeetat marraskuisella yötaivaalla, Nurminen pohtii.
Maskun Lemussa asuva Satu Haapala palaa jatulintarha- ja kiviteemoihin.
Lemussa on perimätiedon mukaan ollut Helmussaaressa jatulintarha, kivistä rakennettu sisäkkäisten kehien rakennelma. Tämän tiedon inspiroimana syntyi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden hanke.
Vuosina 2010–2011 uusia jatulintarhoja rakennettiin niin kivistä, kengistä kuin tulppaaneista Turkuun, Maskun Lemun kunnanosaan ja Paimioon.
– Hanke oli mielenkiintoinen ja siitä jäi paljon hyviä muistoja, hankkeen koordinaattorina toiminut Haapala kertoo.
Runoissa pirunpellot ja -takat kuvastavat Haapalalle kehossa kannettuja taakkoja, jatulintarhat taas mielen vapautta.
– Kivet ovat minulle merkityksellisiä. Täällä Lemussa meillä on aivan uskomattoman hienoja isoja siirtolohkareita.
Myös Veera Ruohomäki muistuttaa, että Maskussa on kaikkialla kiehtovaa muinaisperintöä.
Maskulainen taiteilija liikkuu paljon lähiluonnossa vuodenkiertoa, ajastaikaa, sekä luonnonmuodostelmia, siirtokiviä ja muinaisia kulkureittejä seuraten.
Vanhan kansan vuosi alkaa myöhään syksyllä satovuoden päättyessä, routaisen maan maatessa martaana. Kekristä Martin päivään eletään pyhää jak’aikaa, jolloin tehdään vanhan vuoden asiat viimeistä ja uuden vuoden asiat ensimmäistä kertaa.
– Tämä näkyy teoksissani syklisyytenä, paluuna vanhan ja rakkaan äärelle, kulkuna luopumisen kautta kohti uutta. Lintukoto-teokseen olen maalannut kevätpäivän tasaukseen valmistautuvan paratiisin pyörteilevän tunnelman.
Intuitio johdattaa täysin uuden ja ennennäkemättömän äärelle.
– Minulle se on taiteen tekemisen ydintä, johon – kuten meditaatioonkin – sisältyy kyky ylittää oma näkökulma, astua itsen rajojen ulkopuolelle. Luonnossa koen syvää ykseyttä. Hiljennyn ja kuuntelen, otan vastaan. Runoilija Rumin sanoin: Et ole pisara meressä. Olet koko meri pisarassa, Ruohomäki siteeraa.
Laajentuvat kehät – kuvataidetta ja runoja on esillä Lemun kirjastossa 4.–28. marraskuuta. Taideilta järjestetään 6.11. kello 18.30. Näyttelyyn ja taideiltaan on vapaa pääsy.
Turun Seutusanomat
