MIELIPIDE.
Muistiyhdistyksen ”Kulttuuria minulle” hankkeen kotitehtävä 1.4.2021:
Valokuva-kollaasi arvoista
Päivällä puhumme rahasta, kilpailukyvystä ja talouden kestävästä kasvusta.
En kestä. Illalla menen nukkumaan.
Unessa näen valokuvia. Yhdessäkään ei ole ihmisiä.
• Disneylandin satumaassa ei ainuttakaan perhettä lapsineen
• Pariisissa ei ainuttakaan rakastavaisten paria Seine-joen rannalla
• New York on sateinen ja hiljainen, kadut autioita
• Mekka on autio ja tyhjä, ei ainuttakaan Allahia ylistävää muslimia
• Kiinan muurilla ei näy yhtään turistia
Unessa olen kotona, katselen kuvia, enkä voi tavata ystäviä.
Halaamisesta ja poskisuudelmista on tullut pomminkaltainen pandemiauhka.
Silloin tajuan, että taloudellinen menestys, raha ja valta ovat merkityksettömiä – muuttuvat arvottomiksi, kun ei saa happea, vaikka kuinka taistelee hengityskoneessa.
Näen taas valokuvia. Yhdessäkään ei ole ihmisiä.
Maapallo jatkaa elämäänsä – ja se on kaunis,
• mahtavia maisemia
• auringon paistetta
• sinisiä järviä
• vihreitä metsiä
• lumisia vuoristoja.
Lähettääkö maapallo meille viestin sulkiessaan meidät koteihimme?
• viestin, että Maa ja taivas, luonto ja vesi voivat mainiosti ilman meitä.
• viestin, että kun aamulla heräätte, muistakaa:
Te olette täällä vieraitani, ette isäntiäni.
Uniaika tai Valveaika, ei Maata voi omistaa.
Australian aboriginaalien kulttuurissa puhuttiin Uniajan ja Valveajan, Henkisen maailman ja Fyysisen maailman välisestä vuorovaikutuksesta ja riippuvuudesta.
Amerikan intiaanien kulttuurikäsityksen mukaan ei kukaan voi maata omistaa.
Me luulemme omistavamme maapallon: Kaikki käyttävät miten mielivät, kukaan ei siivoa jälkiään, kukaan ei hoida, huolla tai kunnosta.
Henkisen kasvun arvostuksen, sydämen sivistyksen ja myötäelämisen kyvyn on syrjäyttänyt luonnon tuhoamiseen ja halpatyömaiden hyväksikäyttöön perustuvan rajattoman taloudellisen kasvun illuusio – siitä nähdään unta.
Punavihreä tai sinimusta – Meidän on pakko muuttua.
Talouskasvuajattelua ei horjuta mikään – ei ympäristökriisit, ei finanssikriisit, ei sodat.
Viime vuosikymmeninä taloustieteilijät ovat arvostelleet taloutta ”moraalivapaana” vyöhykkeenä. Mietitään vain, miten julkisia menoja saadaan pienennettyä. Puhutaan koko ajan voiton tekemisestä.
Ei haluta nähdä moraalin ja empatian liittyvän taloudellisen toiminnan kokonaisuuteen.
Koko 2000-luvun ajan poliittisen johdon sekoilu SOTE-organisaation rakennemuutoksen ympärillä on syrjäyttänyt todellisen muutostarpeen – asiakkaan palvelujen parantamisen.
Hoitotyön perustehtävä on edelleen ihan sama. Se ei tarvitse ylimitoitettua poliitikkojen ja johtajien joukkoa. Hävettää, emmekö me parempaan pysty?
Muistisairaiden hoidossa tuttu on turvallinen.
Kaikki muistisairaat haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona. Muutto ”välimuotoiseen tai yhteisölliseen asumiseen” on kauhistus eikä se myöskään helpottaisi omaishoitajan arkea, koska toisen ihmisen pitäisi olla koko ajan huutoetäisyydellä. Pistäytyminen ei riitä.
Eikä rannekkeet eikä digi. (Toki muistisairasta ja iäkästä omaishoitajaa auttaisivat ”digiautomaattiset” tekstiviestimuistutukset määräaikaiskatsastuksista ja -huolloista yms.)
Avun tarpeet liittyvät valtaosin tavanomaisiin päivittäisiin toimiin. Siivous, seura, ulkoilu, ruokailuapu, kiireetöntä läsnäoloa, lääkkeetöntä hoitoa pillerien tilalle. Olla ihminen ihmiselle.
Muistiyhdistys voittoa tavoittelemattomana toimijana pystyisi tarjoamaan tuttua ja turvallista kokonaisvaltaista hoitoa ja huolenpitoa, mutta tämä edellyttää aitoa ja avointa yhteistyötä ja tiedon välitystä eri toimijoiden kanssa. Tämä mahdollistaisi muistisairautta sairastaville tutut ihmiset koko hoitopolun ajan tarpeiden muuttuessa sairauden eri vaiheissa (koti-kotihoito-hoitokoti). Pieni on kaunista. Suuri on kallista – ja usein ulkomaisten sijoittajien omistamaa.
Omaishoidon tukipalveluja kannattaa vahvistaa.
THL mukaan Omaishoitoa korvaavat palvelut maksaisivat noin 1,2 mrd €/v aikuisilla hoidettavilla. Verovaroilla yrityksiä on tuettu 8 mrd €/v yritystukien ja veroetujen avulla, mutta toiminnan tuottavuus ei kuitenkaan ole parantunut eikä talous kasvanut 17 vuoteen.
(Tosin EVAn teettämän tutkimuksen mukaan ”Ikääntyminen tappoi Suomen talouskasvun”!)
Voisiko näistä alun perin innovaatioihin ja kehitystyöhön tarkoitetuista tukirahoista kuitenkin osan kohdentaa ikääntyneiden palvelusetelin käytön laajentamiseen ja yksinkertaistamiseen? Yksi reilu seteli kaikkiin tarpeisiin? Se olisi myös kustannustehokasta.
Omaishoitaja saisi itse päättää ja valita miltä palveluntarjoajalta mitäkin palvelua hankkii. Toinen vaihtoehto voisi olla tuntuva ja veroton omaishoidon tuen nosto.
Turha byrokratia ja rahojen kierrätys HVAn, KELAn ja verottajan kautta vähenisi?
Verotulojen kohdentaminen Ikääntyneiden hoitoon on Poliittinen kysymys. Arvokysymys. Ihmisarvokysymys.
Sote-palveluita kehittäessä pitäisi lähtökohtana olla ihmisarvo voitontavoittelun sijaan.
Muistiyhdistyksen arvoista, toiminnasta ja tuesta – siitä, miten olla ihminen ihmiselle – on allekirjoittaneilla vain hyvää sanottavaa.
Varsinais-Suomen Muistiaktiivit
Yllä olevaan olemme surutta kopioineet myös monen eri asiantuntijan viisaita näkemyksiä.
