JALKAPALLO
Viime kesän naisten MM-kisat Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olivat valtava menestys ja merkittävä aluevaltaus naisjalkapallolle. Turnaus houkutteli stadioneille keskimäärin 30.000 katsojaa, mikä tarkoitti lähes kahta miljoonaa kisakävijää.
FIFA:n arvio kahden miljardin maailmanlaajuisesta yleisöstä viestii naisjalkapalloilun rakettimaisesta noususta urheilu- ja viihdemaailman raskaaseen sarjaan. Loppuvuodesta Suomen maajoukkue, Helmarit, pelasi UEFA:n Kansojen Liigaa ja voitti B-Liigassa lohkonsa näytöstyyliin. A-Liigaan nousussa jalkoihin jäivät Kroatia, Slovakia ja Romania.
Tänä vuonna Helmarit pelaavat pääsystä ensi kesänä Sveitsissä pelattaviin EM-kisoihin. Helmarit aloittivat karsinnan vierastappiolla Norjalle, mutta ottivat huhtikuussa Helsingissä elintärkeän kotivoiton Italiasta.
Seuraavaksi Suomi kohtaa vuoden 2017 Euroopan mestari Hollannin ensin Rotterdamissa (31.5.) ja heti perään uudella Tampereen Tammelan stadionilla (4.6.). Mikäli Hollanti-ottelut sujuvat tuloksellisesti, on Helmareiden viimeisessä kotiottelussa (12.7.) Veritas Stadionilla Norjaa vastaan panoksena suora pääsy Sveitsin kisoihin.
Helmarien tapaan myös turkulaisessa naisfutiksessa on uudistukset käynnissä. Vaikka Helmareiden päävalmentajana vuonna 2022 aloittanut raisiolainen Marko Saloranta on menestyksekkäästi uudistanut A-maajoukkuetta ja tuonut mukaan uusia pelaajia, turkulainen naisfutis on viime vuosina jäänyt etenkin kuopiolaisten ja pk-seudun varjoon.
Kansallisesta liigasta Ykköseen pudonneen TPS:n naisjoukkueen uudistus on yhä turkulaisissa käsissä. Lähes vuosikymmenen Palloseuran junioreissa valmentanut TPS-kasvatti Sami Lehtilä on tehnyt hyvää työtä B-tyttöjen päävalmentajana ja toimii nyt myös naisten edustusjoukkueen vastuuvalmentajana.
Tuplarooli ei ole 31-vuotiaalle koutsille uutta ja Lehtilä näkeekin etuja operoidessaan lupaavien nuorten pelaajien eri portailla.
– Kahden eri maailman kohtaaminen ja kehittäminen on palkitsevaa, mutta kääntöpuolella on tietysti ajanhallinnan haasteet ja uhka ylikuormituksesta, pohtii Lehtilä.
Kysymykseen kuinka tyttö- ja poikafutarien valmentaminen eroaa toisistaan, pitkään tyttöjoukkueita valmentanut Lehtilä haki hetken vastausta ja tiivistää:
– Valmentamisen ei tulisi erota toisistaan. Pojat tekee vähän eri tavalla, mutta on epäreilua jollei tytöiltä vaadita samalla tavalla. Tytötkin haluavat urheilla ja tuntuu, että motivaatiotakin löytyy. Usein jopa enemmän kuin pojilla.
Uudistuvassa Tepsissä yksittäisen pelaajan kehittäminen on kohonnut yhä keskeisemmäksi toimintatavoitteeksi.
– Tottakai kaikki haluavat voittaa, mutta prioriteetti on, että pelaaja kehittyy.
Nais- ja tyttöfutiksessa Tepsillä on myös alueellisen veturin rooli. Lahjakkaita pelaajia on tullut Turkuun muun muassa Eurasta ja Kemiöstä. Keskinäistä kilpailua ei juuri Lounais-Suomesta löydy ja harjoitusvastustajia pitää hakea pääkaupunkiseudulta.
Ja myös valmentaja Lehtilä on tuskaillut Turun puutteellisten talviharjoitteluolojen kanssa.
– Kun esimerkiksi Kupittaa 5 ei ole käytössä, ollaan menty Lähi-Tapiola Areenaan hakemaan harjoitusoloja. Ja tämäkin plan B oli poissa laskuista kun Impivaaran kuplahalli oli alkuvuodesta viikkoja pois käytöstä.
Turkulaisen tyttö- ja naisfutiksen puolesta ahkeroiva TPS-valmentaja luonnollisesti kaipaa yli 6000:n rekisteröidyn jalkapalloharrastajan kaupunkiin Impivaaran elinkaarensa lopussa olevan pienhallin korvaavaa täysimittaista hallia.
Tapio Peltomaa
