80-vuotias Kerttu Vihantola on kulkenut vaiheikkaan polun Pohjois-Pohjanmaalta Varsinais-Suomeen. Sairaanhoitajana ja diakonissana työuransa tehnyt Vihantola virkistyy veisuun ja ulkoilun parissa.
ITÄ-TURKU. Varissuon kirkon läheisyydessä asuva Kerttu Vihantola on tuttu kasvo paikallisessa vapaaehtoistyössä. Aktiivisena seurakuntalaisena hän on toiminut koko ikänsä.
Pohjoispohjanmaalaiset juuret omaava Vihantola on kulkeutunut Varsinais-Suomeen Kainuun, Helsingin ja Porin kautta. Helsingissä suorittamiensa sairaanhoitajan opintojen jälkeen hän toimi Porissa työterveyshoitajana. Diakonissaksi hän kouluttautui jäädessään työttömäksi.
– Kymmenen vuotta ennen eläkeikää ehdin toimia vielä diakonissana, hän kertoo.
Turun alueella vuodesta 2003 asunut Vihantola muutti Varissuolle vuonna 2012.
– Asuin tätä ennen Härkämäessä, josta muutto tuli ajankohtaiseksi palvelujen karatessa keskustan suuntaan. Varissuo valikoitui asuinpaikaksi juuri palvelujen saatavuuden ja hyvien liikenneyhteyksien ansiosta. Lisäksi tuttujani asui täällä, joten olin ehtinyt jonkun verran entuudestaan tutustua alueeseen.
Varissuon asukkaat edustavat reilua 40 eri kansalaisuutta, ja alueella puhutaan lähes 60 eri kieltä.
– Varissuolla on mukava kansainvälinen tunnelma, joka kuuluu tämän kylän kuvaan. Se on oikein hyvä asia, että ympärillä on paljon eritaustaisia ihmisiä, Kerttu Vihantola sanoo.
Entisen sairaanhoitaja-terveydenhoitajan eläkepäiviä ovat värittäneet erilaiset vapaaehtoistyöt. Pian Varissuolle muuttonsa jälkeen Vihantola alkoi pitää kirkolla herännäisseuroja ja perusti Varissuon Veisaajat -kuoron.
– Vuonna 2014 esiveisaajia oli seuroissa alkuun kolme. Kun kiinnostus kasvoi ja osallistuimme ryhmänä herättäjäjuhlille, kuorolle piti antaa nimi. Tänä päivänä meitä on kymmenisen veisaajaa, jotka laulavat Siionin virsiä neliäänisesti, seuraveisuun tapaan, hän toteaa.
Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike, jossa Siionin virsien veisaaminen yhdessä on hartaudenharjoituksen ytimenä. Vihantolan elämässä herännäisyys kulkee kodin perintönä.
– Siionin virsiä on perinteisesti kokoonnuttu yhdessä veisaamaan seurakunnan tiloissa tai kotona. Kun korona-aikana seurat ovat siirtyneet verkkoon, siinä ei aivan tavoiteta yhteisöllistä tunnelmaa, mutta on tämä toteutuskeino parempi kuin ei mitään.
Vapaaehtoistyötä Vihantola sanoo tekevänsä jaksamisensa ja kiinnostuksensa mukaan.
– Tämä poikkeuksellinen aika on vähentänyt toimintaa huomattavasti. Kyllästyessäni kotona olemiseen, lähden läheisille metsäpoluille. Luontopolut olen löytänyt koronan myötä, kun on pitänyt löytää mielekästä tekemistä ulkona.
Siionin virsissä Vihantolaa kiehtoo erityisesti niiden perinteitä noudattava veisuutapa.
– Säestyksetön veisuu kuuluu herännäisperinteeseen. Vaikka uudistuksia tulikin aluksi vastustettua, pidän siitä, että uudistettu Siionin virsikokoelma tukee säestyksetöntä veisuuta ja niekkuvirsiä. Veisuutapaan kuuluvat niekuttelevat toisinnot eli kansan suussa veisuutilanteissa muokkautuneet versiot.
Vuoden 2017 Herättäjäjuhlilla virallisesti käyttöön otetut uudistetut virret ovat osa 250-vuotiaan virsikokoelman kolmatta kokonaisuudistusta.
– Lapsena veisasimme Malmivaaran Siionin virsiä. 1970-luvun alussa otettiin käyttöön Jaakko Haavion uudistama virsikokoelma. Viimeisintä laitosta valmistelivat sen sijaan säveltäjä- ja sanoittajatyöryhmät tiimityönä, Vihantola lisää.
Varissuon herännäisseuroissa nousi erityisen tärkeään asemaan Jouko Ikolan kirjoittama virsi Me tänään hätäilemme.
– Kutsumme uudistettua virttä Varissuon virreksi, sillä siinä mainitaan arvossaan poljetut ja juuriltaan raastetut. Täällä on paljon sellaisia, muualta tulleita, kuten minäkin, Vihantola kertoo.
Katariina Mäkinen-Önsoy
Jaa juttu sosiaalisessa mediassa!