KULTTUURI.
Anna-Maija Aarras toivottaa tervetulleeksi toistasataa vuotta vanhan, epäilemättä monia tarinoita sisäänsä kätkevän puutalonsa eteisessä, jossa tunnelma on jotenkin odottava – arvatenkin. Taiteilija kertoo kuljetusmiesten noutaneen edeltävänä päivänä talosta joukon teoksia, joiden on määrä olla näytillä Turun taidemuseossa 27. marraskuuta avautuvassa Présence-näyttelyssä.
Pitkän uran tehnyt Aarras on vuonna 1995 vuoden tekstiilitaiteilijana ja 2019 Dahlström Eminentia -elämäntyöpalkinnolla muistettu turkulaistaiteilija, joka on hakenut ammatillista oppia kotimaan lisäksi Sveitsistä, Ranskasta ja Japanista. Sujuvaa ranskaakin puhuvan Aarraksen näyttelyjä on nähty ympäri maailman.
Tekstiilit, muistot ja tunteet
Niin käsite- kuin veisto- tai installaatiotaiteeksikin miellettävissä olevien teosten päämateriaali on tekstiili. Rungot on saatettu valmistaa metallista, lasikuidusta tai styroksista. Lisäkommentteja teoksiin antaa vaikkapa lakka.
— Tekstiilit ovat aina olleet se minun rakkauteni. Ne taittuvat moneen ja ovat myös monisisältöisiä. Tulevan näyttelyn nimi, Présence eli preesens, viittaa läsnäoloon. Ajattelen, että kaikkiin näihin tekstiilimateriaaleihin voi liittyä jokin muisto; olet ehkä lapsena näprännyt äidin hametta tai koskettanut vanhaa ryijyä – mitä tahansa. Useasti tekstiileihin tarttuu myös tuoksuja. Niillä voi siis olla vahva yhteys tunteisiin, Aarras pohtii.
Ulkomailla vietettyjen ajanjaksojen myötä teoksista saattaa löytää myös häivähdyksiä eri kulttuureista.
— Tulevassa näyttelyssäkin on kaksi teosta, joissa olen käyttänyt afrikkalaisia kankaita. Olin Senegalissa erään projektin tiimoilta ja ostin nuo aarteet, joita olen säilyttänyt vuositolkulla, kun en ole raaskinut käyttää. Nyt niille kuitenkin löytyi sopiva muoto.
Présence koostuu pääosin Aarraksen viimeisen vuoden sisällä luomasta taiteesta.
— Mukana on kuitenkin muutamia vanhempia lempitöitäni siitä syystä, että voisi tunnistaa, näkyykö uudemmissa teoksissa sama jälki kuin vanhemmissa vai onko tapahtunut muutosta. Onko minulla siis jokin kieli, joka välittyy materiaaleista, muodoista ja väreistä?
Aihetta kiitollisuuteen
Taiteilija tuntee suurta kiitollisuutta vuodentakaisesta elämäntyöpalkinnosta, sillä se on eräänlainen katsaus menneeseen uraan kertoen samalla siitä, että tehdyllä työllä on ollut merkitystä. Se on myös mahdollistanut järjestyksessään kolmannen Turun Taidemuseossa toteutettavan näyttelyn taloudellisesti.
— Olen hirveän jännittynyt näkemään, mille kokonaisuus näyttää näyttelytilassa eli millainen teosten välinen jännite tulee olemaan. Tilat itsessään useasti ruokkivatkin tekemistäni, jolloin haluan istuttaa teokset niiden valo-olosuhteisiin, historiaan ja henkeen. Kun on pitkään työstänyt teoksia yksinään ja yhtäkkiä ne ovatkin kaikkien nähtävillä, totta kai myös yleisön vastaanotto jännittää, Aarras kertoo.
Taiteilija valmistaa teoksensa ateljeessaan kotinsa vintillä ja varasto puolestaan sijaitsee Barkerin vanhassa tehdaskiinteistössä, josta kuitenkin pian on pakko muuttaa pois.
— Seuraava varasto tulee sitten olemaan minun seitsemäs, eli paljon on joutunut siirtymään paikasta toiseen. Tämä on kurjaa ja herättää huolta, joten vetoankin julkisiin tahoihin, että näiden asioiden olisi toivottavaa järjestyä vähän helpommalla.
Kaikesta huolimatta Aarras pitää Turkua hyvänä kaupunkina taiteilijana toimimiselle.
— Täällä on paljon taiteilijoiden välistä yhteistyötä ja olenkin ollut monissa yhteisöllisissä jutuissa mukana. Lisäksi täällä on todella hyvät museot! Näistäkään asioista ei voi olla kuin kiitollinen, Turussa syntynyt taiteilija hymyilee.
Jaakko Virrankoski
