YRITYSUUTISET. Sairaanhoitaja Margaret Laaksonen on perustanut Naantaliin yrityksen nimeltä Kotipalvelu Laaksonen, joka tarjoaa monikulttuurista kotihoitoa.
– Voin tulla kotiin tai vaikka ryhmäkotiin. Voin lähteä kahville tai laittaa ruokaa ja siivota, mutta minulla on myös yli 20 vuoden työkokemus sairaanhoitajan työstä, joten pystyn huolehtimaan myös lääkkeistä, kertoo Laaksonen. Naantalin lisäksi hän on varautunut keikkailemaan myös Raisiossa ja Turussa.
Laaksonen on kotoisin Keniasta ja on asunut Suomessa jo lähes 30 vuotta. Keniassa ikäihmiset hoidetaan kotona.
– Kun siellä rakentaa talon, pitää aina laskea yksi huone myös isovanhemmille. Siellä Jumalan jälkeen arvojärjestyksessä seuraavina ovat vanhukset, sitten omat vanhemmat ja niiden jälkeen opettajat, Laaksonen kertoo.
Laaksonen on hoitanut nuorena kotonaan omaa isoisäänsä tämän kuolemaan asti.
– Lääkäri kävi välillä ja neuvoi meitä, miten hoidamme. Minä pidin seuraa ja vein ruokaa, mutta miehet hoitivat pesemisen. Keniassa lähes kaikki kuolevat kotona, ja se on ihan normaali asia. Pappa haudattiin meidän omalle pihalle – sinne mistä aurinko nousee. Suomessa kuolemaa ei kohdata yhtä lähellä ja siksi se on monelle vieras ja pelottavakin asia, Laaksonen toteaa.
Suuri kunnioitus ja kokonaisvaltainen hoito ovat niitä asioita, joilla Laaksonen uskoo pärjäävänsä kilpailussa. Aluksi hän hoitaa itse kaikki asiakkaat, mutta tavoitteena on kasvattaa yritystä niin, että hän voisi työllistää muutaman muunkin hoitajan.
– Minua aina surettaa lukea vanhustenhoidon puutteista. Suomessa vanhukset ovat taistelleet itsenäisyyden ja heihin pitäisi panostaa paljon enemmän. Erityisesti kuntoutukseen pitäisi satsata. Se olisi kaikkien etu, että vanhukset pääsisivät liikkeelle eivätkä makaisi sängyn pohjalla, hän toteaa.
Laaksonen tuli Suomeen 19-vuotiaana lukion jälkeen ja alkoi opiskella sairaanhoitajaksi. Suomen kielen hän oppi nimenomaan vanhusten kanssa juttelemalla. Kulttuurierojen myötä on sattunut myös huvittavia kömmähdyksiä.
– Kerran juoksin yhden mummon kiinni, jolla oli painavat kassit, ja yritin auttaa häntä kantamisessa. Hän taas luuli, että yritän ryöstää hänet ja löi minua kepillä, Laaksonen muistelee nyt jo nauraen sattumukselle.
Myös kirkossa Laaksonen sai aikamoisen kulttuurishokin.
– Kun ensimmäisen kerran kävin Suomessa kirkossa, luulin, että olin tullut hautajaisiin. Keniassa kirkossa tanssitaan niin, että hiki virtaa. Jouluisin ei osteta joululahjoja, mutta kaikki saavat uuden juhla-asun, jolla lähdetään jouluyönä kirkkoon tanssimaan, hän kertoo.
Janica Vilen
