Jousimetsästys on hiljaista puuhaa ja vie äkkiä kokeilunhaluisen mennessään. Vehmaalla toimiva yli kolmenkymmenen rastin 3D-jousiampumarata on paikka sekä harjoitteluun, että kilpailuille.
HARRASTUKSET. Saan käteeni Vehmaan 3D-jousiradalla taljajousen ja hallitseva jousimetsästyksen SM-voittaja Timo Pirppu yhdessä hopeamitalisti Timo Laaksosen kanssa opastaa, kuinka jousi viritetään. Ja mikä tärkeintä, nuoli tähdätään kohteeseen, joka on tällä kertaa taulu noin 20 metrin päässä. Molemmat miehet ovat harrastaneet metsästystä lähes koko pienen ikänsä ja metsästysjouset ovat vieneet ruutiasemiesten sydämet.
– Jousimetsästyksessä voi käyttää niin sanottua vastakaarijousta, pitkäjousta ja taljajousta, Pirppu kertoo ja painottaa, ettei markkinoilla olevilla jalka- ja varsijousilla ole lupa metsästää ollenkaan.
– Varsinkin pistoolijousella tapahtuvaa metsästystä voisi verrata siihen, että hirvimetsälle lähdettäisiin ilmakiväärin kanssa.
Eli käytännössä vain lihasvoimalla vireessä pidettävillä jousilla saa lain mukaan riistametsälle lähteä. Toki vain siinä tapauksessa, että omaa metsästyskortin ja luvan metsästykseen.
– Jousen voima tulee olla myös 180 Newtonia, Laaksonen lisää.
Laukaisen jousen ja nuoli singahtaa kohti taulua onnistuneesti. Osumatarkkuus nyt oli mitä oli. Vähän kuin haulikolla olisi ladonseinään pamauttanut, mutta saan kuitenkin kannustavia kommentteja mestareilta.
– Jousi on henkilökohtainen ase, jonka tähtäimet muun muassa kohdistetaan käyttäjän mukaan, Pirppu lohduttaa, kun puistelen päätäni.
Jousimetsästys tuo miesten mukaan lisää haastetta metsästykseen ja soveltuu myös erinomaisesti meluherkille alueille.
– Noin 80 % jousimetsästäjistä harrastaa metsästystä ruutiaseilla. Loput pelkällä jousella.
Ja saaliseläimiä, joita jousilla voi metsästää, ovat Pirpun mukaan kaikki hirveä pienemmät saaliseläimet peurasta lähtien.
– Suurpetoja ei jousella saa ampua, hän lisää.
Ammun muutaman nuolen radalla ja tulokset ovat toivoa antavat. Pieni kärpänen sisälläni alkaa etsiä puremakohtaa. Mitähän tämä lysti maksaa, jos siitä harrastuksen itselleen?
– Toimivan jousen saa noin 500 eurolla, tonnilla puolestaan jo hyvän, Pirppu laskeskelee ja muistuttaa, että erinomaisia jousia on käytettynäkin tarjolla. Ostolupaa jousiin ei tarvita – toisin kuin ruutiaseisiin.
Avoin rata harrastajille
Harjoitusnuolten ampumisen jälkeen suuntaamme sitten varsinaiselle 3D-radalle metsään. Se on rakennettu maaseudun kehittämisyhdistys Ravakan avustuksella Vilhivuori Oy:n toimesta. Yhtiön takana ovat Lokalahden Urheilumetsästäjät, Vehmaan Hirvikytät ja Eräveikot.
– Koska avustus tuli yleishyödylliseen tarkoitukseen, niin rata on kaikille jousiampujille avoin pientä ratamaksua vastaan, kertoo Laaksonen, joka on yksi yli 30 ampumarastin radan vastaavista.
– Rata-aikoja ei ole erikseen, vaan tänne voi tulla koska tahansa.
Metsässä kävellessä tulee mieleen frisbeegolf ja sen erilaiset radat, vaikka kädessä onkin taljajousi. Jokainen rasti on erilainen ja ampumaetäisyys sekä saaliin koko vaihtelee. Rata on rakennettu mahdollisimman todenmukaiseksi ja vaihtelevaksi.
Päätän kokeilla ampua reilu 30 metrin päässä olevaa kuusipeuraa. Siinä missä opaskaksikko osuu pistesijoille, meikäläisen nuoli jää vähän alas, mutta osuu kuitenkin saaliseen. Ja taas tulee positiivista kommenttia:
– Jos tilanne olisi ollut aito, niin peura olisi kuullut jousen äänen ja vaistomaisesti nytkähtänyt jonkin verran alaspäin tuolloin. Osumasi olisi ollut täydellinen elävässä elämässä ja peura matkaisi takuulla pakastimeesi, Pirppu toteaa ja läimäyttää olalle. Läimäytys tuli Suomen Jousimetsästäjäin Liiton hallituksen jäseneltä. Hymyilyttää.
Maalina zombie
Rataa kiertäessämme miehet kertovat jousimetsästyksen kiehtovuuden olevan sen haastavuudessa. Kyttäys- ja hiipimismetsästys on jousimiehille tuttua.
– Optimaalisin ampumaetäisyys on 20 metrin luokissa ja sellaiselle etäisyydelle päästäkseen on joko odotettava saaliin lähestymistä, tai sitten itse päästävä hiipimään sen lähelle, Pirppu kertoo.
– Isommat saaliseläimet, kuten juuri vaikkapa kauris tai peura, eivät odota uhkaa ylhäältä ja tätä voidaan käyttää metsästyksessä hyödyksi asettumalle esimerkiksi metsään rakennetun lavan päälle tai kiipeämällä puuhun.
Rastilta toiselle siirtyessämme pieni kärpänen on kasvanut sisälläni aikuiseksi ja tunnen sen pureman. Vaikka koskaan en tulisi ampumaan ensimmäistäkään riistaeläintä, niin jo radan kiertäminen ja 3D-eläinten ampuminen saa innostumaan.
– Kilpailut ovat oma haasteensa. Siinä tilanne on samanlainen kuin metsällä silloin, kun riistaeläin tulee tähtäysetäisyydelle; adrenaliini virtaa ja mindfulnes-taidoista on silloin hyötyä.
Halloween-teeman mukaisesti viimeisen nuolen radalla ammun paikalle tuotuun zombieen. Nuoli ei osu pistesektoreille.
– Tuo kaveri jatkaisi vaappumistaan olkapää sökönä, miehet toteavat yhteen ääneen.
Rainer Tähtinen
