Moni isä on kysynyt Simo Sunilta, miten ihmeessä tämä pärjää seitsemän lapsen kanssa, kun toisilla on kädet täynnä jo yhden kanssa. Rutiinilla, on Simon vastaus. Ja tietysti rakkaudella.
RAISIO. Raisiolainen Simo Suni on yhdeksänhenkisen perheen isä. Perheeseen kuuluu hänen lisäkseen puoliso Kirsi Rintala sekä seitsemän lasta: Maisa, 14, Rasmus, 10, Elias, 7, Wilma, 6, Saana, 3, Isabella, 3 ja Sakari 8kk. Sakari on pariskunnan ensimmäinen yhteinen lapsi, Saana on Kirsin tytär ja Maisa, Rasmus, Elias, Wilma ja Isabella taas Simon lapsia.
– Joskus mietin, että kolme olisi sopiva määrä, kun lapsuudenkodissakin meitä oli kolme veljestä, mutta on ollut ihanaa, että lapsia on saanut tulla, Suni kommentoi.
– Seitsemän lasta kuulostaa hurjalta, mutta me ollaan totuttu siihen, että aina on hälinää ja koko ajan tapahtuu, hän jatkaa.
Kun jokainen uusperheen jäsen antaa sunnuntaina päiväkodissa tai koulussa askarrellut lahjansa, on niitä varmasti sylin täydeltä. Muuten isänpäivä on Sunille päivä muiden joukossa.
– Viime vuonna sain aamiaisen vuoteeseen ja olihan se tosi kivaa, mutta en minä isyydestä mitään palkintoja kaipaa, hän toteaa.
– Jo Sakarin naurahdus saa aina jaksamaan puoli päivää, hän hymyilee kuopus sylissään ja laskee tämän sitten taas tutkimusretkilleen kirjaston satunurkkauksen pehmolelujen pariin.
Isänpäivähaastattelu on sovittu kirjastoon kymmeneksi. Sitä ennen Suni on ehtinyt toivottaa puolisolleen hyvää työpäivää, viedä yhden lapsen eskariin, kaksi päiväkotiin ja syöttää Sakarin. Koululaiset kulkevat jo itsenäisesti. Isossa perheessä isosisarukset ovat oppineet hyvin kantamaan vastuun omista asioistaan – ja myös pienemmistä sisaruksista.
– Erityisesti pojat ovat todella taitavia auttamaan sekä minejä (Saana ja Isabella) että Sakkea, Suni kiittelee.
Kokenut koti-isä
Tällä hetkellä Suni hoitaa perheen kuopusta kotona. Yhä edelleen koti-isät ovat Suomessa äärimmäinen vähemmistö. Tilastokeskuksen mukaan isät pitävät vanhempainrahapäivistä vain 10 %. Pohjoismaista Norjassa osuus on 21 %, Ruotsissa 27 % ja Islannissa 30 %. Tanskassa ollaan samoissa luvuissa Suomen kanssa.
Enää Suni ei kuitenkaan herätä ihmetystä neuvoloissa tai muissa lapsiperheiden palveluissa, sillä koti-isävuosia on takana jo niin paljon, että naamat eri palveluissa ovat tulleet tutuiksi. Hän oli nimittäin koti-isänä aikanaan jo Maisan kanssa, jolloin isien osuus oli vain kuutisen prosenttia.
– Tässä tulee vauvan kanssa aina ihan omat jutut ja rutiinit. Nytkin meillä alkaa olla sellainen tilanne, että jos minä olen paikalla, Sakari ei huoli ketään muuta edes syöttämään, Suni kertoo.
– Toisaalta se on myös kuormittavaa, varsinkin silloin, kun herään Sakken kanssa seitsemän kertaa saman yön aikana, hän toteaa.
Koti-isien marginaalisuus näkyy paitsi tilastoissa myös käytännöissä ja asenteissa – Raisiossakin. Julkisissa miesten vessoissa ei pysty vaihtamaan vaippaa, neuvolan seinällä on lappu, jossa pyydetään, etteivät äidit toisi lapsia vastaanotolle flunssaisina, lastenhoitohuoneissa imettäjät saattavat mulkaista vauvan kanssa tilaan tulevaa isää kiukkuisina ja vauvaryhmät ovat täynnä äitejä.
– Onhan se välillä vähän yksinäistä. Vauvaryhmät ovat usein aika tiiviitä yhteisöjä. Tuntuu vaikealta löytää sellaisia keskustelunaiheita, joihin olisi helppo liittyä, Suni toteaa.
Facebookista Suni on kuitenkin löytänyt Isät 2019 -ryhmän.
– Siellä monet isät ovat tänä vuonna saaneet ensimmäisen lapsensa ja kaipaavat paljon vertaistukea. Tässä kun on perheeseen tullut jo seitsemäs, en itse enää tarvitse vertaistukea isyyteen, mutta olen toisaalta pystynyt antamaan vinkkejä tuoreille isille, hän kertoo.
Bonusisyys palkitsee
Perheen seitsemästä lapsesta kuuteen Suni on saanut luoda vahvan siteen alusta asti, mutta Saana tuli osaksi perhettä vasta vuoden ikäisenä. Se on tuonut omat haasteensa, mutta nyt jo tuntuu, että kaikki lapset ovat tasavertaisia sisaruksia keskenään.
– Oikeastaan lapset alkoivat heti pitää toisiaan sisaruksina. Kaikki ovat aina olleet tiiviisti samaa porukkaa. Enemmän aikuiset ovat hakeneet omaa rooliaan, Suni kertoo.
Oman kommervenkkinsä uusperheen muodostumiseen toi se, että Saana ja Bella ovat samanikäisiä, mutta hyvin erilaisissa perheissä kasvaneita. Saana oli äitinsä esikoinen ja ainokainen ja Bella taas lastensa lähivanhempana toimivan Sunin viides silmäterä. Yhä edelleen tuo ero näkyy siinä, että Saana osaa hakea aikuisen huomion paremmin ja Bella tyytyy vähempään. Nyt Saana myös jo kiukuttelee Simolle, mikä on selvä merkki siitä, että suhde on tarpeeksi lämmin ja läheinen. Luottoa löytyy!
– Se tuntuu hyvältä, että kaikki voivat kääntyä minun puoleeni, jos on joku harmi, Suni toteaa.
Haastattelun jälkeen Suni pukee vauvansa lämpimästi rattaisiin päiväunille. Suunta on kohti ruokakauppaa, ja kotona odottaa viisi koneellista pyykkiä viikattavaksi kaappiin. Sen jälkeen saakin jo lähteä hakemaan päiväkotilaisia kotiin.
Janica Vilen
