Oletko joskus kiinnittänyt huomiosi Littoisissa omakotitalon katolla olevaan lautasantenniin, jota koristaa Vitruviuksen mies – tuo mittasuhteiltaan ihanteellinen ihminen ympyrän ja neliön sisällä, jonka tunnetuimman version on piirtänyt Leonardo da Vinci? Samaisen talon pihalla on lukuisia lasikuidusta muotoiltuja haahkoja. Viimeistään niistä hoksaa, että nyt ollaan tultu taiteiteilija Reima Nurmikon pihaan.
KAARINA. Kuvataiteilija Reima Nurmikko (s.1951) on asunut perheineen Littoisissa jo yli 30 vuotta. Myös valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvostettu taiteilija tunnetaan tällä seudulla ennen kaikkea haahkoistaan: lasikuidusta tehdyistä linnuistaan, joita voi bongata ennen kaikkea Littoisista ja Turusta, mutta myös muun muassa Merimaskusta, Uudestakaupungista ja Ahvenanmaalta.
Turun Taiteiden yönä 15. elokuuta Aurojoen haahkat saivat seurakseen lautoilla kelluvia jazz-muusikoita. Saman viikon maanantaina yksi jokea koristavista haahkoista lähti karkumatkalle.
– Tämä nokallaan veden pintaa viistävä haahka oli päässyt karkuun ja lähtenyt onneksi yläjuoksulle päin. Kun pääsin kumiveneeni kanssa paikalle, siellä oli jo pelastuslaitos odottamassa. He hinasivat minut ja haahkan Tuomikirkon paikkeille ja auttoivat vielä nostamaan linnun ylös. Ihmisiä oli kuin meren mutaa ihmettelemässä sitä eriskummallista pelastusoperaatiota, Nurmikko kertoo nauraen.
Kun hän ensimmäisen kerran toi haahkansa Aurajokeen Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011, ihmiset eivät edes tienneet, mikä on haahka. Nyt kaikki tietävät, että se on saaristossa elävä sorsalintu. Haahkoja on liikkeellä jo yli 20 ja viime aikoina Nurmikko on alkanut tehdä myös puolikkaita pystyasennossa maalla olevia haahkoja.
Kotimäen koululle tehdyt haahkat on suunniteltu kestämään lasten paino, jotta lapset voivat kiivetä haahkojen selkään vaikka lukemaan kirjaa. Vedessä olevista haahkoista Nurmikko kuitenkin varottaa.
– Ne kallistuu ja kaatuu todella helposti, joten ei kannata kiipeillä.
Kaiken takana huoli ympäristöstä
Kaiken Nurmikon taiteen takana on huoli ympäristöstä ja halu ottaa kantaa.
– Ihmismäärä maapallolla lisääntyy koko ajan, ja jokainen haluaa tietysti jonkinlaista hyvinvointia. Ekologisesta näkökulmasta katsottuna on kuitenkin järkyttävää, että esimerkiksi ruokahävikki on 30 % ja kaatopaikat ovat täynnä tavaraa. Ihmiskunta on päässyt rappiolle. Mutta ei meikäläisenkään sovi tässä ruikuttaa, vaan kääritään hihat ja ruvetaan töihin. Ei itku enää auta, taiteilija toteaa.
– Nyt kun meret ovat täyttymässä muovista, olen alkanut tehdä myös muoviroskaa vastustavia teoksia, hän jatkaa.
Lisäksi Nurmikko haluaa tuoda näkyväksi ihmisen ja luonnon välisen suhteen.
– Esimerkiksi tässä ne ovat kuin käsi kädessä, sanoo taiteilija ja osoittaa puolalaiselta kirpputorilta löytämäänsä punaista nyrkkeilyhanskaa, jonka sisälle hän on tehnyt linnunpesän, ihminen ja luonto!
Lintuja hän käyttää töissään paljon.
– Lintu symboloi minulle liikkumisvapautta. Nyt taas kun tulee syksy, linnut lähtevät. Eivät ne kysy, ne vaan menevät, Nurmikko sanoo.
Hologrammeja kellarin uumenissa
Veistosten ja maalausten lisäksi Nurmikko tekee paljon myös hologrammeja. Hän on opiskellut holografiaa Kölnissä ja San Fransiscossa.
– Koko homma perustuu holografiassa siihen, että katsoja tekee kuvan näkyväksi, Nurmikko sanoo.
Hologrammeja varten hänellä on oma paja kotinsa kellarissa – valolta piilossa.
– Perusperiaate niissä on laservalo ja tietyn nanometrin taajuus. Valmistuksessa käytetään peilejä ja objektiiveja, hän kertoo.
Yksi esimerkki hologrammeja hyödyntävästä taideteoksesta on teos nimeltä Itämeri. Siinä on 7-metrinen kalastajavene, jonka reunalla istuu harmaalokkeja. Veneen sisällä on holografisia pisteitä, jotka huomaa, kun kiertelee venettä.
– Työn tilasi aikoinaan Keijo Ketonen, joka sitten lahjoitti sen Forum Marinumiin. Sieltä se on viety Uuteenkaupunkiin, Nurmikko kertoo.
Vielä ei käsi tärrää
68-vuotias taiteilija on onnellinen terveydestään.
– Vielä ei käsi tärrää yhtään ja näkö on ihan ennallaan. Monella tämänikäisellä on jo tullut stoppi maalaamiseen. Näkö on tässä kaiken A ja O. Vaikka Beethoven sävelsi kuurona, niin harva maalaa enää sokeana. Moni kaveri on joutunut luopumaan öljyväreistä, kun kroppa ei enää kestä. On ollut pakko siirtyä vesiliukoisiin maaleihin ja aina vaan pienempiin teoksiin kun käsi ei taivu isoihin kankaisiin. Että kyllä tässä saa joka päivästä olla onnellinen, hän toteaa.
Lisäksi Nurmikko on onnellinen taiteen vapaudesta.
– Taide on niitä harvoja linnakkeita, joissa saa tehdä ihan mitä huvittaa. Olen siitä onnellinen, että olen aina saanut tehdä mitä haluan. Ei ole koskaan ollut pakko mennä muihin töihin ansaitakseen elannon. Tässäkin olen maalannut Isonokka-harmaalokin. Taiteilija voi käyttää mielikuvitustaan ja maalata mitä mieleen juolahtaa, hän hymyilee ja näyttää taulua mielikuvituslinnusta.
Janica Vilen
