SEURAKUNTAKOLUMNI. Tuntuu, että vähän joka puolelta kuuluu ääniä riidoista ja epäsovusta. Toisia halutaan ihan tarkoituksella loukata, ja ollaan varmoja siitä, että oma mielipide on oikea. Mutta riidan osapuolista ei taida kumpikaan olla onnellinen tai tyytyväinen. Toisen syyttäminen ja toisen virheiden korostaminen ei onnea tuo.
Olen saanut elämässäni tutustua iäkkäisiin ihmisiin ja kuulla monenlaisia elämäntarinoita. Olen tavannut hyvin tyytyväisiä ihmisiä ja toisia, jotka ovat syystä tai toisesta hyvin katkeria ja kaikki on huonosti, ja useimmiten se on jonkun tai jonkin toisen vika. Minua on jäänyt mietityttämään, miksi osa ihmisistä on vaikeidenkin kokemuksien jälkeen hyvin positiivisia ja iloisia. He suorastaan hehkuvat lämpöä ympärilleen.
Syynä ei voi olla, että heidän elämänsä olisi ollut helpompi kuin muiden. Ei todellakaan, usein juuri heille on tapahtunut hyvinkin raskaita asioita. Harvalla kai elämä on helppoa ilman mitään suruja tai vaikeuksia. Miten itsekin voisin säilyttää positiivisen ja iloisen mielen ja elämänasenteen? Miten voi välttyä katkeruudelta?
Tietenkin ihmisen luonne vaikuttaa. Mutta uskon, että itsekin voi vaikuttaa. Ehkä yksi avain on, että nämä onnelliset ihmiset ovat halunneet antaa anteeksi itselleen ja muille. He eivät ole suostuneet jäämään katkeruuteen tai antaneet vihan myrkyttää mieltään, eivätkä vastanneet pahaan pahalla. He ovat valinneet toisin.
Monesti ei ole helppoa antaa anteeksi itselleenkään, ja hyväksyä, että itsekin tekee virheitä. Jos pystyy olemaan itselleen armollinen, voi olla myös toisille. Helppoja tehtäviä ne eivät ole. Mutta jotakin tavoittelemisen arvoista siinä on, sillä tyytyväisyys ja onnellisuus ovat mukavia olotiloja. Itselläkin on varmasti parempi olla, jos ei tarvitse syytellä ja kadehtia muita. Unohtamisen taito on myös arvokas. On hyvä, että pystyy unohtamaan pienet virheet ja vääryydet ja voi todella antaa anteeksi ja unohtaa. Tähän kaikkeen meille annetaan esimerkki Raamatussa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12)
Eräässä laulussa lauletaan: ”Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen. Pieni liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien.” Toisilla ihmisillä on taito tuoda valoa ja hyvää tuulta mukanaan. Voitko sinä olla sellainen?
Hanna Rinne, diakoni
Nousiaisten seurakunta
