KOLUMNI. Suomi elää juuri nyt vaa´ankielellä: ehtiikö nykyhallitus puristamaan läpi Suomen itsenäisyyden historian suurimman rakennemuutoksen vai ei? Mikäli ei, seuraava hallitus tuskin seuraa samoissa jalanjäljissä. Sote saadaan varmasti myös tulevalta hallitukselta, mutta maakuntahallintoa ei välttämättä.
Uudistusten luonnetta on tähän mennessä pohdittu yksittäisen asiakkaan kannalta, ei niinkään kuntatasolla, mikä tietenkin oikein onkin. Mutta ratkaisevaa palveluiden saatavuuden kannalta saattaakin olla oman kotikunnan asema ja vahvuus uudessa järjestelmässä.
On selvää, että maakuntien veturit, Varsinais-Suomessa Turku, saavat vahvan otteen uudessa järjestelmässä. Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren yhden miehen nuijasota pitää huolen siitä, että suuret keskukset huomioidaan.
Kaupunkien vastapainona puhutaan aina maaseudusta, joka on maatalouspohjaisten kuntien muodostama tilkkutäkki ja jonka etuja Suomen Keskusta pääministeri Juha Sipilän voimin puolustaa. Tilanne on se, että sekä maakunnallisilla keskuksilla että maaseudulla on puolestapuhujansa, mutta niin sanotuilla kehyskunnilla ei.
Raisio on tyypillinen varsinaissuomalainen kehyskunta, jonka vaikutuspiiriin kuuluvat sekä Turku että viljava maaseutu. Raisio on myös kunta, joka on hoitanut sosiaali- ja terveyspalvelunsa edullisesti ja laadukkaasti. Mutta kuuluuko Raision ääni enää tulevaisuudessa niissä pöydissä, joissa rahaa ja valtaa jaetaan? Vai putoaako Raisio väliin, vallattomaksi maksumieheksi?
Kuka siis puhuu raisiolaisten puolesta Arkadianmäellä tai mahdollisessa maakuntavaltuustossa. Näillä näkymin: ei kukaan. Siksi olisi erityisen tärkeää, että tulevissa vaaleissa Raisiossa puhalletaan yhteen hiileen ja valitaan kaupungista oma kansanedustaja eli suora linja eduskuntaan. Oma kansanedustaja on menestyvän kaupungin symboli.
Janne Laulumaa, sd.
Raision kaupunginvaltuuston pj.
