Teksti: Minna Koskela, Petja Lähde, Satu Rasila
Ohjaus: Mika Eirtovaara
Lavastus: Jani Uljas
Pukusuunnittelu: Tiina Valkama
Valosuunnittelu: Mika Randell
Äänisuunnittelu: Tuomas Rissanen
Naamioinnin suunnittelu: Anna Kulju
Rooleissa: Miska Kaukonen, Verona Maruska, Rinna Paatso, Jarkko Pajunen
TEATTERIARVIO. Naantalin Emma-Teatterissa nähdään tänä kesänä Turun Kaupunginteatterin sketsikomedia Love me Tinder, joka jaksaa naurattaa koko parituntisen illan ajan. Kun yhdeksättä kesää Emmassa taituroiva Miska Kaukonen tulee näyttämölle Amoriksi pukeutuneena, yleisö voi jo rentoutua ja alkaa lämmitellä lihaksiaan naurulle. Niin takuuvarmaa tuon konkarikoomikon työskentely on vuodesta toiseen, eikä pettymystä koeta tänäkään vuonna. Muut näyttelijät ovat Emman näyttämöllä uusia tuttavuuksia, mutta eivät jää jalkoihin. Jokaisella on tähtihetkensä ja kaikki selviytyvät esityksestä ja yhteensä lähes sadasta hahmosta vankalla ja kameleonttimaisella ammattitaidolla.
Tarina alkaa siitä, kun deittikulttuurin muutoksen myötä burn outin partaalle päätynyt Amor saa lupauksen, että pääsee elämänsä ensimmäiselle lomalle, jos saa vielä yhden parin rakastumaan. Kevyeksi jäävä juoni saa hiukan ilmaa siipiensä alle, kun väsähtänyttä jousipyssyään sureva Amor tajuaa, ettei itse tiedä ollenkaan, miltä rakkaus tuntuu ja alkaa etsiä rakkautta muiden lisäksi myös itselleen. Juonesta näytelmää ei liiemmin voi kehua, mutta eipä kyseessä olekaan juoninäytelmä, vaan deittiteeman ympärille rakennettu yksittäisiin ja toinen toistaan hersyvämpiin sketseihin nojaava tilannekomedia. Silti loppuun olisi kaivannut kunnon punchlinea.
Pyörivää lavaa käytetään kekseliäästi hahmokavalkaadin esittelyssä hyväksi ja maskeerauksessa ollaan onnistuttu erinomaisesti. Erityisesti menneiden vuosien tv-tähdet saavat yleisön nauramaan vedet silmissään.
Kaarinalaisen Mika Eirtovaaran ohjaus on rytmiltään tarkka ja oikeissa kohdissa kiireetön, vaikka suurin osa näytelmästä mennäänkin tuttuun tapaan aikamoisella vauhdilla. Yleisöäkin otetaan hiukan mukaan stand up -komiikasta tutuin keinoin.
Varsinaisen Tinderin ympärillä teos pyörii yllättävän vähän. Enemmän sketseissä käydään treffeillä ylipäänsä, ja Tinderin lisäksi läpi käydään muut nettideittailut, seuranhaku tv-ohjelmien kautta, parinvaihtotreffit ja pikatreffitapahtumat. Emma-Teatterin yleisön perinteisen ikärakenteen huomioiden se on hyvä asia. Jos joku ei tiedä, mikä on Tinder, se ei häiritse teatterikokemusta millään lailla. Ne, jotka tietävät, jäävät (tai ainakin minä jäin) kaipaamaan niitä asioita, jotka tunnistaa nimenomaan Tinderistä. Niitä nimittäin riittää! Eniten ihmetytti se, miten alleviivaavan hetero näytelmästä oltiin tehty, vaikka itse Tinder onkin ollut alusta asti seksuaalivähemmistöjen suosiossa ja saanut muotonsakin alun perin homoille suunnatuilta mobiilideittisovelluksilta.
Sketseissä uskalletaan vitsailla kaikesta ja hyvä niin. Seniorien sinkkuryhmä ei jää tabuksi, eikä myöskään uusimman teknologian käyttö miehenkorvikkeena tai vatsanväänteet romanttisissa tilanteissa. Omaan maaliini osui parhaiten sketsi, jossa mies (Miska Kaukonen) panikoi naispuolisen treffikumppaninsa (Rinna Paatso) maskuliinista ulkonäköä niin paljon, että puhuu lopulta itsensä matkalle sukupuolenkorjausleikkaukseen. Vitsissä ei naureta habitukselle, joka ei istu normatiiviseen sukupuolikäsitykseen, vaan nimenomaan sille, miten absurdeihin tilanteisiin voi joutua, jos tällaisesta vaivaantuu.
Vaikka käsittämättömiksi muuttuville treffikokemuksille nauretaan poski- ja vatsalihakset kipeinä, ihmistä kohtaan esitys on armollinen. Rakkauden etsiminen on täydellisen inhimillistä, mutta keinot saattavat valikoitua väärin.
Janica Vilen
