Eino Leinon sadan vuoden takaiset tekstit muuttuvat Turun Luostarinmäellä musiikiksi ja liikkeeksi heinäkuun puolivälin jälkeen, kun ensi-iltansa saa Mikko Rantasen ohjaama Eino Leino ja Vapauden kirja -runomusiikkiesitys.
TURKU. Eino Leino ja Vapauden kirja on historiaan katsovat runomusiikkiesitys, mutta ammennettavaa löytyy runsaasti myös omaan aikaamme. Teoksessa nautitaan muun muassa kaarinalaisesta lausuntaosaamisesta.
– Kun vaahtosammuttimen kokoisena menin Kaarina-Teatteriin, esitin siellä pientä Eino Leinoa. Se oli ensikosketukseni teatterielämään ja myös Eino Leinoon, muistelee ohjaaja Mikko Rantanen hivenen huvittuneena.
Sielukkaista säkeistään tunnettu sanataiturimme on sittemmin pilkahdellut ohjaajan uran varrella aina silloin tällöin, ja 21. heinäkuuta runoilijan tuotantoa nähdään jälleen Rantasen ohjaamana Luostarinmäen käsityöläismuseon Nahkurinverstaan pihapiirissä, jossa Leinon runoutta kuullaan runoryhmä Säkeensitojien tulkitsemana ja trubaduuri Martti Lapin säveltämänä ja säestämänä.
Näkymä sadan vuoden takaiseen Suomeen
Eino Leino ja Vapauden kirja ulottuu yli sadan vuoden taakse. Se perustuu Leinon sisällissodan aikana kootusta Vapauden kirja -runokokoelmasta poimittuihin runoihin, Suomen itsenäistymisen aikoihin.
– Teos on katsaus myös siihen, millainen on maamme historia vuotta 1918 edeltäneeltä ajalta. Siinä mennään 20 vuotta taaksepäin niihin myyttisiin muinaisaikoihin, joissa myös kansantarut näyttelivät merkittävää osaa, Rantanen kertoo.
Ohjaaja painottaa, ettei esitys synnyinajankohdastaan huolimatta ole silti missään nimessä poliittista historiaa.
– Tämä on eräänlainen retrospektiivi siitä, miltä Suomi näytti sata vuotta sitten nimenomaan Eino Leinon silmin. Siinä mielessä kyseessä on siis elämäkerrallinenkin tarina. Esityksessä käydään ihmistuntemuksia ja -näkemyksiä lävitse.
Rantanen huomauttaa Leinon olleen pasifisti eikä sen enempää valkoisten kuin punaistenkaan puolella, vaikka jotkut historiankirjat muuta väittävätkin. Leino tavoitteli Vapauden kirjallaan rauhan ja rakkauden Suomea, ja tämä ajatus on runomusiikkiesityksen olennainen perusta.
Lausujia Kaarinasta
Nahkurinverstaan tunnelmallisessa kesämiljöössä Leinon runoja tulkitsevat muun muassa kaarinalaiset Sirkka Heikkinen ja Tuula Tyry. He ovat Mikko Rantasen runoilmaisukursseilta alkunsa saaneen Säkeensitojat-ryhmän lausujia.
– Olen aloittanut esiintymisen Kaarina-Teatterilla muutamassa näytelmässä. Kesäisin meillä on aina Eino Leinon päivänä esitys teatterin pihalla säiden salliessa. Runoryhmässä on ollut ihanaa, Tyry kiittelee.
Sirkka Heikkisen elämän varrella runous on kulkenut mukana tavalla tai toisella aina.
– Jo lapsena luin runoja ja myöhemmin yliopistossa opiskelin ilmaisuoppia. Ruuhkavuosina loruttelin lasteni kanssa ja lausuin perhejuhlissa. Eläkkeelle jäätyäni löysin sitten Mikko Rantasen runoilmaisukurssin, hän kertoo.
Heikkisen mukaan runoudessa ja runonlausunnassa viehättää mahdollisuus ilmaista itseään ja tunteitaan sekä prosessoida asioitaan.
– Esiintymisessäkin on oma viehätyksensä. Se on itsensä voittamista. Runous on niin rikas asia, että siitä löytää kaiken, vastauksia elämään, Heikkinen pohtii, ja kuvaa kollegansa kanssa Eino Leino ja Vapauden kirja -teosta hyvin liikkuvaksi ja eläväiseksi esitykseksi.
Yhä ajankohtaisia teemoja
Sävellyksistä vastaavalla Martti Lapilla on ollut jo pitkään syvä suhde Leinon runouteen.
– Olen tehnyt pöytälaatikkoon isoja määriä runojen sävellyksiä ja on niitä esitettykin, mutta paljon on silti käyttämätöntäkin materiaalia. Mikko lähetti minulle sähköpostia, että saisinkohan mitenkään tehtyä Vangin laulusta biisiä. Sanoin, että kyllä, koska se on minulla jo pöytälaatikossa valmiina, Lappi nauraa.
Säveltäjän mukaan monet kauan sitten kirjoitetut tekstit ovat yhä ajankohtaisia. Hän on havainnut, että ne todella vaikuttavat ihmisiin, sillä runoista voi löytää niitä asioita, joita vielä tänä päivänäkin käsitellään.
Mikko Rantanen kehottaa katsojia tulemaan esitykseen ilman ennakkoluuloja.
– Kyseessä ei ole mikään pönöttävä runoesitys. Tässä ihmiset ovat iloisia, energisiä, nauravia ja vihaisia, hän veistelee.
Jaakko Virrankoski
