KOLUMNI. Vuosikausia valmisteltu sote-asia on kalkkiviivoilla. Miten siinä käy, pääseekö uudistus maaliviivan yli vai diskataanko se juuri ennen maaliviivaa, siitä päättävät kansanedustajat lähiviikkoina.
Muutama vuosi sitten olin kiinnostunut sotesta. Olin vakuuttunut uudistuksen tarpeesta ja siitä, että on löydettävä toimiva malli tarvittavista palveluista huolehtimiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi.
Ajattelin silloin mallia, jossa sote-asiat irrotetaan kuntien tehtävistä ja useampi kunta yhdessä alkaisi hoitamaan näitä palveluja. Useammalla kunnalla ajattelin muutamaa kymmentä kuntaa ja ajattelin myös, että niillä olisi yhteinen toimielin sote-valtuusto, joka käyttäisi päätösvaltaa näissä asioissa. Tämän sote-valtuuston ajattelin voivan määritellä alueensa palveluverkon eli terveyskeskukset, sairaalat ja vastaavat. Yliopistosairaalaverkon määrittelystä olisi vastannut valtio.
Sote-valtuusto olisi myös kilpailuttanut haluamallaan tavalla alueensa tuottajaorganisaatiot eli kunnat, kuntayhtymät, yhteistoiminta-alueet tai yksityiset toimijat. Rahat tämän toiminnan hoitamiseen sote-valtuusto olisi hankkinut joko verottamalla alueensa asukkaita tai valtion verotuksen kautta. Valtio olisi ollut toiminnan ylin valvoja. Minusta malli vaikutti toimivalta. Nykyiset toimijat olisivat jatkaneet ja niillä olisi ollut luonnollinen tarve kehittää toimintaansa ja kustannustehokkuuttaan pärjätäkseen kilpailussa. Tällä tavalla olisi päästy hillitsemään kustannuksia hallitusti.
Mutta, mitä tapahtui? En tunnista nykyisestä sote-esityksestä ajattelemiani piirteitä. Se on jotain aivan muuta. Sen toimivuutta on vaikea hahmottaa, enkä ymmärrä, miten se parantaa kustannustehokkuutta tulevaisuudessa. Nykyesityksessä olemassa olevat julkiset tuottajat organisoidaan uudelleen, mikä luo suurta epävarmuutta. Ketkä oikeasti enää tulevaisuudessa kilpailevat tehokkaimman ja parhaimman tuottajan asemasta? Näyttää pikemminkin siltä, että ajaudutaan tilanteeseen, jossa kilpailua ei ole. Kustannusten hillinnästä ei ole mitään tietoa.
Ajattelen myös, että näin perustavaa laatua oleva uudistus olisi pitänyt hoitaa siten, että siitä olisi laaja yhteisymmärrys eikä näin, että enemmistö äänestyksessä on hiuskarvan varassa.
Sisko Hellgren, Ruskon kunnanhallituksen pj.
