Naantalissa ei ole enää juuri ollenkaan asunnottomia, mutta vielä kymmenen vuotta sitten tilanne oli aivan erilainen.
NAANTALI. Naantalin torilla vietettiin 17. lokakuuta kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi asunnottomien yön merkeissä. Paikalla olivat Naantalin kaupunki, seurakunta ja SPR. Tapahtumassa oli tarjolla ruokaa ja puheita liittyen asunnottomuuteen.
Naantalin asumispalveluohjaaja Jaana Nylund kertoo, kuinka vielä vuonna 2008 Naantali oli Suomessa asunnottomien määrässä sijalla 25, kun kuntia oli vertailussa 157. Nykyään tilanne on aivan eri, eikä asunnottomia, varsinkaan kadulla eläjiä Naantalissa juurikaan ole.
– Kun vuonna 2008 vietettiin ensimmäisen kerran asunnottomien yötä, niin asunnottomuus tuli kuntalaisten tietoisuuteen. Silloin siitä ruvettiin puhumaan ja keskustelemaan. Ruvettiin tekemään yhteistyötä myös yksityisten vuokranantajien kanssa, Nylund kertoo.
Naantalissa on lisätty jalkautuvaa sosiaalityötä eli tukea annetaan esimerkiksi tarvitsevalle potilaalle tai autetaan asunnon hakemuksen tekemisessä.
– Kuitenkin tekemistä riittää vielä, sillä asunto kuuluu kaikille. Pitää olla asunto, sillä se auttaa toipumisessa ja kuntoutumisessa, vaikka kaikilla asunnottomilla ei olekaan päihdeongelmaa, Nylund kertoo.
Asunnottomasta vapaaehtoistyöntekijäksi
Naantalilainen Niko Leiklahti tietää, mistä puhuu, kun kyseessä on asunnottomuus. Hän oli itse asunnoton 1990-luvulla ja 2000-luvulla.
– Silloin päihteet olivat aika isossa osassa eikä elämällä ollut muuta päämäärää. Huumeet auttoivat siinä, että sai pään pois asunnottomuudesta.
Leiklahti sanoo, että kaikki eivät ole asunnottomia päihteiden takia, vaan osa ihan maksuhäiriöiden takia. Hän kannustaa asunnottomia hakemaan apua ja kertoo esimerkiksi tukiasunnoista, jotka tosin vaativat sitoutumista eli selvin päin oloa. Hän on tyytyväinen siihen, miten paljon nykyään saa apua ja tietoa.
– Kun olin asunnoton, ei ollut tällaisia palveluita. Nykyään kaikki on paljon paremmin, Leiklahti iloitsee.
Kaupungin työntekijät auttoivat Leiklahtea saamaan asunnon ja tukevat häntä edelleen, mutta kokonaan toipuminen voi kestää.
– Voi olla, että menee vuosia, että selviää joka päivästä, Leiklahti toteaa.
Nykyään Leiklahti käy kuntouttavassa työtoiminnassa ja tekee esimerkiksi vapaaehtoistöitä Operaatio Ruokakassissa.
Seurakunnan diakonia viimeinen luukku
Myös Naantalin seurakunnan diakoni Anita Mäkilä nostaa esille sen, että tilanne on parantunut huomattavasti asunnottomuuden suhteen.
– Nyt melkein kaikilla on jonkinlainen katto päänsä päällä. Tiedän täällä Naantalissa vain yhden henkilön jolla ei ole asuntoa, Mäkilä sanoo.
Kun yhteiskunnan muut tukirakenteet eivät riitä, niin seurakunnan diakonia on viimeinen luukku.
– Me olemme diakoniassa yhteydessä muihin viranomaisiin riippuen siitä, onko kyseessä mielenterveys-, päihde- vai talousongelma. Yritetään olla Kelankin kanssa yhteistyössä, mikä ei ole aina helppoa, sillä sinne on melko vaikeaa päästä puhelimella. Esimerkiksi eilen yritin soittaa usean kerran, niin automaattivastaaja ilmoitti, että on ruuhkaa, Mäkilä harmittelee.
Vähävaraiset nuoret huolenaiheena
Sosiaalityöntekijä Ritva Vahanne kertoo, että myös Naantalissa on samanlaisia ongelmia kuin isoissa kaupungeissa, vaikka Naantalilla onkin tietty imago.
– On esimerkiksi huumeongelmaa ja lukiolaisten nuuskan käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti, Vahanne kertoo.
Naantalin kaupungin nuorten työpajaohjaajat Jani-Petteri Puustinen ja Micaela Nilsson kertovat, että esimerkiksi vanhempien päihteiden käyttö tai muut ongelmat voivat näkyä nuorissa. Kavereiden luona asumista on jonkin verran, vaikka virallista asunnottomuutta ei olekaan. Hän on kuitenkin tyytyväinen asioiden hoitoon Naantalissa.
– Naantali on sellaisessa maineessa, että täällä hommat toimii ja ongelmiin pystytään tarttumaan aikaisessa vaiheessa, Puustinen kertoo.
Jaakko Väisänen
