Kuka?
Päivi Jalo asuu Maskussa kolmen lapsensa, aviomiehensä Petrin ja karkeakarvaisen mäyräkoiraneiti Moonan kanssa. Perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista lasta.
Tällä hetkellä Jalo työskentelee yksityisellä puolella kodinhoitajana Turun alueella, mutta toivoo jonain päivänä tienaavansa elantonsa sanoittajana.
Sinivalkoisen lippumme alla -kappale esitettiin Ylioppilaskunnan Laulajien ja Tapiolan kuoron toimesta ensimmäistä kertaa 26.8. Suomen luonnon päivänä Espoon luontokeskus Haltiassa.
MUSIIKKI. Maskulaisen Päivi Jalon, 37, sanoittama Sinivalkoisen lippumme alla valittiin Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) järjestämän lippulaulukilpailun voittajaksi. Laulun tekijätiimi palkittiin Suomen luonnon päivänä 26. elokuuta Espoossa järjestetyn ensiesityksen yhteydessä.
Jalo kuuli lippulaulukilpailusta kappaleen säveltäjä Tuomo Tiitiseltä, jonka hän oli tavannut alun perin sotaveteraanien Perinne elää -sävellyskilpailun yhteydessä.
– Kyseisenkin kilpailun Tuomon tekemä kappale voitti. Sanoittamani ja Teemu Koivulan säveltämä laulu Miten muotoilla voi kauneimman kiitoksen sai puolestaan erityismaininnan. Se esitetään syyskuussa sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlassa sekä lokakuussa Finlandia-talossa. Laulu tulee myös osaksi koulujen ja päiväkotien opetuspakettia eli on osa tärkeää perinnetyötä, Jalo kertoo.
– Kun lähdimme Tuomon kanssa nikkaroimaan lippulaulua melko tiukalla aikataululla, etenimme fiiliksen mukaan. Sanoituksessa mietin, mitä kaikkea hyvää Suomessa on ja mitä itse pidän arvokkaana, mitä haluaisin omien lasteni siirtävän jälkipolville. Vaikka kaikkea kamalaa maailmassa jatkuvasti tapahtuukin, niin positiivisella sävyllä lähestyminen on kaiken A ja O, lisää Jalo.
Jalo toteaa, että Sinivalkoisen lippumme alla -laulun juurtumisesta merkittävien laulujen arkistoon päättää kansa.
– Itsenäisyyspäivänä se tullaan kuulemaan Helsingissä, toivottavasti mahdollisimman paljon muuallakin niin tänä vuonna kuin tulevaisuudessakin. Nyt se on käytettävissä esimerkiksi koulujen tilaisuuksissa ja muissa juhlallisuuksissa, missä lippulaululle on paikka.
Kaikki alkoi runoista
Kipinä kirjoittamiseen syttyi Jalolla jo lapsuudessa.
– Muistan kun 7-vuotiaana kuuntelin vanhempien sängyllä Kake Randelinin ja Jamppa Tuomisen levyjä. Runoja syntyi auton takapenkillä, aina piti olla kynää ja paperia mukana. Päiväkirjaa kirjoitin ahkerasti teinivuosiin asti, ja kirjekavereitakin oli ympäri Suomea. En varsinaisesti laulutekstien tekijäksi osannut haaveilla päätyväni, mutta kirjoittamisesta sain jo hyvin varhain erityistä mielihyvää, taustoittaa Jalo.
Runot ovat sittemmin jääneet vähemmälle.
– Jotenkin sitä ajautuu aina kirjoittaessa tilanteeseen, jossa laskee tahteja, tavuja ja sovittelee riimejä. Laulutekstien ohella tulee kirjoiteltua kolumneja ja Facebook-päivityksiä. Sitten on niitä suttupaperille rustattuja parin rivin pätkiä, joista voi joskus poikia jotain. Mittavin meneillään oleva projekti on kirjan kirjoittaminen. Sen suhteen on pitänyt olla itselleen armollinen, lasten ja muun elämän ehdoilla, jatkaa Jalo.
Merkittäviä yhteistyökuvioita
Vuonna 2013 hän uskaltautui lähettämään tekstejä eteenpäin. Monesta paikasta jätettiin kokonaan vastaamatta, mutta säveltäjä–muusikko Esa Nieminen vastasi.
– Yhteistyömme hedelmistä päästiin nauttimaan viime vuonna, kun Heidi Pakarisen single Sydämeltä salaa tuli ulos. Sitä seurasi myös levy, josta löytyy toinenkin tekstini Eriparia. Muita tekstejäni on Leif Lindemanin levyttämä Enkä koskaan unohda. Näissä kaikissa on Niemisen upea sävellys. Lisäksi olen tehnyt Isto Hiltusen kanssa pari laulua. Sitten on pöytälaatikossa jemmassa lisää tekstejä ja demoja eri säveltäjäkumppaneiden kanssa, sanoo Jalo.
Sanoittajana Jalo toivoo, että laulun sanoma tavoittaa yleisön.
– Pinnan alla kytee myös haave siitä, että tämä lippulaulukisan voitto avaa ovia uuteen. Ehkä vielä joskus tienaan elantoni kirjoittamisella. Aika näyttää, kuinka käy.
Inspiraatiota hän ammentaa teksteihinsä milloin mistäkin.
– Yksi laulu sai alkunsa elokuvasta löytyneestä lauseesta. Ei kaikki ole omasta elämästä tai itse koettua, vaikka sitäkin toki mukaan mahtuu. Sitten on aiheet, joista on todella vaikea kirjoittaa. Haluaisin tehdä laulutekstin vaaristani, joka oli minulle todella tärkeä elämänsä viimeiseen henkäykseen asti. En kuitenkaan vielä ole siinä onnistunut. Ehkä joskus.
Katariina Mäkinen-Önsoy
