Ilkka Kärki taitaa huumorin vakavalla naamalla

Naantalilaisen Ilkka Kärjen tuorein runokokoelma Koirat muistavat ikävät ihmiset on täynnä ajankohtaisia ja ajattomia pohdintoja sekä hauskoja riimejä vakavalla naamalla.

Runoteos: Koirat muistavat ikävät ihmiset
Tekijä: Ilkka Kärki, Naantali
Painopaikka: Killin kopio, Raisio
Galax, toukokuu 2017

RUNOT. Naantalilaisen Ilkka Kärjen uusin omakustannerunokokoelma Koirat muistavat ikävät ihmiset on kerronnallisesti pohdiskeleva, samalla ajankohtainen ja ajaton sekä täynnä hersyvää huumoria.

Toukokuun lopulla painosta valmistuneen teoksen nimikkorunossa harmina on tämän päivän ihmisen yleisin stressitekijä: kiire. Kärjen monimerkitykselliset säkeet sisältävät syvemmän sanoman kuin mitä olisi alun perin uskaltanut kuvitellakaan – on tärkeää pysähtyä, vaikka sitten silittämään koiraa.

Runojeni aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, ja vaikutteita olen saattanut ammentaa ihan mistä vaan. Mukana on omakohtaisesti koettuja asioita – sekä tietysti paljon fiktiota. Kymmenennen kokoelmani sävy on muuttunut inhorealismista romanttisempaan suuntaan, Kärki toteaa.

Naantalissa 20 vuotta asunut Kärki huomaa kotiseuturakkauden voimistuvan iän myötä.

Toki kotikaupunki toimii aina inspiraation lähteenä jollain tasolla, vaikka se ei aina kirjoituksissa kuuluisikaan.

Alkuun Kärki painatti kokoelmaa 30 kappaleen verran. Lisää hän hankkii tarpeen mukaan.

Kiinnostuneet voivat kysellä teosta minulta, kertoo Kärki.

Koirat muistavat ikävät ihmiset -runokokoelma sisältää Kärjen kynäilyjä kahdelta viime vuodelta.

Tämän kokoelman sisällön kanssa olin ehkä kriittisin ikinä: karsin hurjasti tekstejä pois, ja jäljelle jäi 35 runoa.

Kärki torppaa ajatuksen siitä, että luovalle kirjoitustyölle ei olisi enää kysyntää perinteisessä painetussa muodossa. Hän on muutamaan otteeseen miettinyt runokokoelman julkaisemista sähköisenä, mutta aina päätynyt perinteiseen painettuun kirjaseen.

Kyllä runous myy, kunhan saa nimeä. Täytyy myös löytyä uskallusta puhua aiheista, joista yleensä vaietaan. 30-vuotisen runoharrastukseni aikana sitä on huomannut olevansa kirjoituspaperilla alastomimmillaan, Kärki sanoo.

Matkimaan Kärki ei lähde, mutta vaikutteita tulee helposti otettua.

Luen paljon runokirjallisuutta. Arto Mellerin Finlandia-palkinnon voittanut runokokoelma Elävien kirjoissa on ehkä eniten vaikuttanut ja avannut mieltä ”ai näinkin voi tehdä” -ajatuksilla. Viimeisin löytöni on Gregory Corson Kauan eläköön ihminen.

Katariina Mäkinen-Önsoy