MAATALOUS. Naudan-, sian- ja siipikarjanlihan tuottajahinnat laskivat vuonna 2016 kolmatta vuotta peräkkäin ja myös viljojen tuottajahinnat ovat laskussa, Luonnonvarakeskuksen tuoreesta tilastosta ilmenee. Tuottajahinta on se hinta, jonka eri teollisuuden tahot, kuten meijerit ja teurastamot, maksavat yrittäjälle maataloustuotteesta.
Ruskolainen Kalle Vähä-Piikkiö viljelee 200 hehtaarin sukutilallaan pääasiassa ohraa, vehnää ja rapsia. Vähä-Piikkiö on Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n Varsinais-Suomen liiton johtokunnan jäsenenä saanut seurata tuottajahintojen laskua niin itsensä kuin muidenkin alueen maatalousyrittäjien kannalta.
– Viljapuolella perusongelma on se, että viljelyn kustannukset kasvavat, mutta tuotot eivät seuraa perässä. Viljelijät joutuvat monesti jättämään väliin pakollisiakin hankintoja, jonka seurauksena vanhan kaluston huoltokustannukset taas nousevat, Vähä-Piikkiö sanoo.
Paimiolainen Mikko Lindberg viljelee 150 hehtaarin tilallaan sen sijaan viljoja ja erikoiskasveja sekä tuottaa kalkkunan siitosmunia. Lindberg on Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n Paimion paikallisjärjestön puheenjohtajana saanut seurata tuottajahintojen laskua niin itsensä kuin muidenkin alueen maatalousyrittäjien kannalta.
– Hinnat ovat laahanneet samalla tasolla ja laskeneetkin monta vuotta, ja viimeisen 3–4 vuoden aikana maatalousyrittäjien jo valmiiksi alhainen tulotaso on tilakohtaisesti pudonnut noin 30 prosenttia. Monilla tulot eivät enää riitä edes elämiseen, Lindberg kertoo.
Suuret viljavarastot jarruttavat markkinoita
Vähä-Piikkiö luokittelee Suomen viljamarkkinoiden erääksi suurimmista ongelmista viljan laajamittaisen varastoinnin.
– Suomen viljavarastot ovat suomalaisten viljantarpeeseen nähden aivan liian suuret, ja se heijastuu matalina pysyvissä hinnoissa sekä viljan huonossa liikkuvuudessa. Ostaja voi pitää hinnan suuren tarjonnan vuoksi alhaisena, mikä horjuttaa markkinoiden tasapainoa, Vähä-Piikkiö kertoo.
Suomen laahaavien markkinoiden lisäksi vienti Eurooppaan ja muualle maailmaan on vaikeaa, sillä kansainvälinen hintataso on suomalaisiin tuotantokustannuksiin nähden liian alhainen. Lisäksi lyhyt kasvukausi asettaa Suomen kansainvälisesti altavastaajan asemaan.
Viljamarkkinoiden kangerrellessa Vähä-Piikkiö kehottaakin kasvinviljelijöitä tutustumaan perinteisten ohran, vehnän ja kauran lisäksi rohkeasti myös muihin vaihtoehtoihin:
– Suomi tuottaa tällä hetkellä neljäsosan maailman kuminasta, ja suomalaista kuminaa on kutsuttu maailman parhaaksi. Sanotaan, että se siirtää kesäauringon makuunsa. Myös rapsi on tällä hetkellä tuottava kasvi. Tilakohtaisesti pitäisi viljellä erikoiskasveja, joita kuluttajat ovat halukkaita ostamaan.
Kauppojen hintakilpailu heijastuu tuottajahintoihin
Lindbergin mukaan tilanne on monen asian summa. Tuotantokustannukset ja kuljetuskustannukset ovat korkeat, kotimainen tuotanto on kulutusta suurempaa ja laajamittainen vienti ei alhaisten hintojen vuoksi ole kannattavaa. Lisäksi ruoan hinnan aleneminen näkyy suoraan maatalousyrittäjän kukkarossa.
– Kauppojen hintakilpailu pakottaa teollisuuden laskemaan tuottajien ostohintoja, ja samalla tavarantoimittajat pystyvät kilpailuttamaan teollisuutta niin, että tuottajahinnat laskevat entisestään. On käsittämätöntä, että kilpailuviranomaiset eivät puutu asiaan, Lindberg jatkaa.
Myös lihan ja maidon hintojen lasku vaikuttaa kasvinviljelijöihin, sillä maito- ja lihatilojen vähentäessä toimintaansa rehuvilja menee entistä huonommin kaupaksi. Yhtälö on Lindbergin mukaan haasteellinen, ja hän toivoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston lisäksi myös MTK:n valtakunnallisen edunvalvonnan puuttuvan tilanteeseen entistä tehokkaammin.
– Teollisuuden hinnat olisi saatava kohdilleen. Jo kymmenen prosentin lisäys tuottajahintoihin voisi muuttaa tilanteen niin, että työstä saatava korvaus alkaisi taas tuntua mielekkäältä, Lindberg lisää.
Huomio vastuulliseen ruoantuotantoon
Kalle Vähä-Piikkiön mukaan Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto on tietoinen ongelmista, mutta päättävän sijaan neuvovana elimenä se ei pysty vaikuttamaan markkinahintaan suoraan. Vientiä pystytään kuitenkin tukemaan esimerkiksi Suomen korkeisiin väylämaksuihin puuttumalla, ja viennin tukemisen lisäksi myös vastuullisen ruoantuotannon ajaminen on MTK:n asialistalla.
– Sekä päättäjät että kuluttajat olisi saatava näkemään, että kaksi päällisin puolin samanlaista tuotetta saattavat olla laadultaan ja alkuperältään aivan erilaisia, Vähä-Piikkiö jatkaa.
Vähä-Piikkiö ei suoraan syytä kauppojen hintakilpailua tuottajahintojen alenemisesta, mutta kertoo kauppojen kuitenkin tehneen valintansa halpojen raaka-aineiden suhteen:
– Ruoan hinta on ymmärrettävästi monille tärkeä kysymys, mutta raaka-aineen hinnan vaikutuksesta ei kuitenkaan pitäisi tehdä liian suurta numeroa. Esimerkiksi rukiin hinnan nostaminen nykyisestä 180:stä eurosta 250:een euroon tonnilta nostaisi leipäpaketin hintaa vain noin kolmella sentillä.
– Toivoisin, että kuluttajat kiinnostuisivat entistä enemmän ruokansa alkuperästä, etsisivät vastuullisesti tuotettuja vaihtoehtoja ja näin haastaisivat kaupat, hän lisää.
Maanviljely on monelle yhä kunniakysymys
Mikko Lindberg on huomannut heikon taloustilanteen heijastuvan yrittäjien mielialaan.
– Maatalousyrittäjät ovat tottuneet siihen, että heidän tehtävänsä on tuottaa suomalaisille hyvää ruokaa. Joissain tapauksissa on kuitenkin jo usean vuoden ajan ollut taloudellisesti kannattavampaa pitää peltoa kesannolla kuin viljellä sitä, sillä viljasta saatava hinta saattaa olla kustannuksia pienempi. Myös työn heikko kannattavuus väistämättä lannistaa, Lindberg kertoo.
Synkästä tilanteesta huolimatta Lindbergin mukaan maatalous on kuitenkin yhä monille maanviljelijöille kunniakysymys ja intohimo:
– Keväisin, kun pellonpinta alkaa harmaantua ja aurinko nousee, niin kyllä silloin optimismi on pinnassa. Maatalous on kuitenkin se, mikä pitää maaseutumme kunnossa.
– Trendi näyttäisi olevan se, että tilojen koko kasvaa ja samalla yrittäjien määrä vähenee, millä on tietysti hyvät ja huonot puolensa. Sanoisin, että tilanteen on joskus korjauduttava, mutta en uskalla sanoa, että milloin. Tilanteen parantuminen vaatii toimia niin viranomaisilta kuin kuluttajiltakin, Lindberg pohtii suomalaisen maatalouden tulevaisuutta.
Essi Heinonen
