Kerroimme vuosi sitten, että Raision ensimmäisen Senioripysäkkiryhmän jäsenistä muodostui tiivis ystävysjoukko. Kysyimme heiltä, mitä heille kuuluu nykyään?
RAISIO. Eri puolilla Raision keskusta-aluetta asuvat Aulikki Vahtera, Eliina Kiuru, Maila Blomlöf, Raili Ahonen, Matti Syrjänen ja Raimo Linden pitävät edelleen yhteyttä säännöllisesti järjestämällä tapaamisia joka toinen keskiviikko.
Viimeviikkoisen Hulvelan palvelukeskukseen sijoittuneen kohtaamisen aiheena oli muun muassa linnunpönttökatselmus.
– Idea pönttöjen hankinnasta keskuspuiston pikkulinnuille tuli alun perin Raililta. Ja kun kävi selväksi, ettei meistä enää ole nikkaroimaan linnunpönttöjä, päätimme hankkia ne kehitysvammayksiköstä, Paimiosta. Toivon, että tekijät ovat iloisia kuullessaan, että heidän rakentamansa pöntöt ovat nyt käytössä Raisiossa, Vahtera sanoo.
– Ajattelin, että Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi voisimme osallistua Miljoona linnunpönttöä -kampanjaan omalla osuudellamme, Ahonen taustoittaa ideaansa.
Hulvelan palvelukeskuksen talonmies Jari nosti menneellä viikolla yhteensä seitsemän linnunpönttöä koristamaan keskustan puistoa.
– Mukana kampanjassa oli myös Kaarina Keskikastari, joka on seitsemäs alkuperäisistä senioripysäkkiryhmäläisistä. Kaarinalla on vain ollut muissa harrastuksissaan niin kiire, että hän ei ole voinut juurikaan osallistua kevätkauden tapaamisiimme, toteaa Blomlöf.
Keskusteluaiheet rönsyilevät
Yleensä ystävykset eivät määrittele ennakolta tapaamistensa aiheita:
– Tunnemme toisemme jo niin hyvin, että voimme puhua aivan mistä tahansa. Turun Kaupunkilähetys ry:n Terttu Vierin vetämät Senioripysäkkiryhmät olivat sen verran syväluotaavia aiheiltaan. Ainoastaan krempat, politiikka ja uskonto jätetään keskusteluaiheiden ulkopuolelle, Vahtera toteaa.
Useimmiten kohtaamisiin tullaan melkein pää kainalossa – vain todelliset esteet kuten loukkaantumiset tai muut sairaalakäyntiä vaativat sairastumiset haittaavat osallistumista.
– Sairastumiset ovat enemmänkin hidaste kuin varsinainen este. Mahdollisimman pian on kuitenkin päästävä ystäviä tapaamaan, ystävykset sanovat kuin yhdestä suusta.
Kokemusten ihmeryhmä
1930-luvulla syntyneille ryhmäläisille ikä ei ole ongelma – he kutsuvat toisiaan tytöiksi ja pojiksi. Ja sellaisina he ovat tuntuneet mieleltään pysyvänkin.
– Toki samanikäisyydestä on kehkeytynyt todellinen voimavara ja syykin sille, että vielä pysymme yhdessä. Kokemuksemme ja muistomme elämän varrelta ovat samankaltaisia, Kiuru pohtii.
– Tertulla oli kyllä ryhmänvetäjänä hyvää silmää sille, millainen porukka sopii yhteen, Linden kehuu.
– Olemme me aikamoinen ihmeryhmä. Ja tosiaan näiden ihmisten kanssa viihtyy hyvin yhdessä, Syrjänen komppaa Lindeniä.
Harrastuksia yhdessä ja erikseen
Yhdessä he ovat muun muassa käyneet piknikillä Raision keskuspuistossa ja Ruissalossa sekä vierailleet museoissa. Lisäksi on kyläilyjä puolin ja toisin.
– Paikat täytyy valita esteettömyyden mukaan, sillä muutama meistä käyttää sähköistä kulkuvälinettä liikkumiseen, Aulikki Vahtera toteaa.
Myös omat harrastukset pitävät mielen virkeänä: Matti Syrjänen pitää kokkaamisesta ja Raimo Linden lukemisesta.
– Raision kirjastopalvelu on mielestäni maan parasta. Juuri tänään kävi kirjastovirkailija tuomassa pinon hyvää luettavaa kotipalveluna, kiittelee Linden.
– Lisäksi kirjastolla voi kuunnella levyjä, joita ei kotihyllystä löydy, jatkaa Vahtera.
Vahteran lempipuuhaa omalla ajalla on musiikin kuuntelun lisäksi kutominen. Käsityöt ovat niin ikään Maila Blomlöfin ja Raili Ahosen mieleen kuten myös telkkarin katsominen ja radion kuuntelu.
– Käsitöiden ohella teen palapelejä, ratkon ristisanoja ja väritän, Eliina Kiuru listaa.
– Kerttulakodissa ja Hulvelan palvelukeskuksessa on tuolijumppaa. Myös aivojumppa ja yhteislaulutilaisuudet kuuluvat vapaa-aikaani, Blomlöf lisää.
Ensi kesäksi he ovat sopineet ainakin yhden yhteisen menon:
– Se on jo varmasti sovittu, että menemme Aurajoen rantaan katsomaan isoja laivoja Tall Ships Races -tapahtumaan, he ilmoittavat hymyillen.
Katariina Mäkinen-Önsoy
