Kevätkaudella Naantalin Teatterissa nähdään niin lastenteatteria, komediaa kuin draamaakin, ja kaiken ikäisille löytyy takuulla jotakin. Raision Teatteri keskittyy puolestaan aikuiskatsojiin näytelmällään, jossa uppoudutaan kuuluisan sadistin synkkään mielenmaisemaan.
TEATTERI. Naantalin Teatterissa nähdään tulevana keväänä peräti kolme ensi-iltaa. Uutta puhtia tekemiseen tuo teatterin muutto Kristoffer-salista Vapaa-aikatulliin, jonka tarjoamissa puitteissa mahdollisuudet ovat aivan uudet.
Kaikkien esitysten valikoituminen ohjelmistoon perustuu Suomi 100 -teemaan, katsantoon Suomesta eri aikoina.
Matkantekoa ajassa ja kulttuurisia yhteentörmäyksiä
Kevätnäytäntökausi käynnistyy lasten toteuttamalla musiikkiteatterilla. Katariina Salosen käsikirjoittama ja ohjaama Aikamatka kertoo kahdesta eri tytöstä kahden eri ajan Suomessa ja heidän hypähdyksestään toistensa saappaisiin.
Älypuhelimen sijaan ympäröivälle maailmalle silmät avaamaan kehottavan näytelmän harjoituksissa tunnelma on ollut energinen.
– Lapset innostuvat aina kaikesta, kuvaa Salonen kulunutta harjoitusprosessia.
Naantalin teatterin aikuiset esittävät puolestaan Pirkko Saision karjalaisevakoiden kotouttamista kuvaavan näytelmän Omat koirat. Ohjaaja Teija Söderholm näkee vahvasti komediallisessa teoksessa selvät yhteydet aikaamme.
– Kyllä se on tämä pakolaisteema. Meidän pitäisi yrittää ymmärtää enemmän toisiamme. Elä ja anna muidenkin elää, tiivistää Söderholm näytelmän ajankohtaisen sanoman.
Edellisten lisäksi teatterin nuoret toteuttavat Ville Kurjen käsikirjoittaman Hellppoo rahaa -näytelmän, joka käsittelee peliriippuvuutta. Ohjaaja Söderholmin mukaan kiinnostavat keskustelut nuorten kanssa ovat olleet oleellinen osa näytelmän valmistamista.
Psykologista draamaa
Raision Teatteri päättää jo Haapoja– ja Woyzeck-näytelmät käsittäneen vankitrilogiansa Pasi Lampelan Markiisin unet -draamaan. Mielisairaalassa tapahtuvassa teoksessa markiisi de Sade (Mauno Roos), sadismin kantaisä, kohtaa motiiveiltaan epämääräisen naisen (Petra Lehtonen).
Vaikka näytelmän aihe on sadismi-teemansa myötä kohtalaisen raju, ei tekijätiimi luota tulkinnassaan esimerkiksi visuaaliseen shokeeraamiseen.
– Jos olisimme lähteneet revittelemään, olisi se vienyt huomion valtapelistä markiisin ja naisen välillä, perustelee ohjaaja Toni Enholm päätöstä pitää hävyttömyys vain tekstin tasolla.
Kiinnostavan ulottuvuutensa teokseen tuo myös Janne Hanhisuannon säveltämä ambient-henkinen musiikki, joka ohjaajan mukaan avaa oman voimakkaita mielikuvia sisältävän, mielettömän maailmansa.
Työryhmän mukaan näytelmässä poraudutaan vahvasti markiisin pään ja siellä elävän pahuuden sisälle, jolloin myös katsojan omat aivosolut alkavat hyrräämään.
– Tämä sopii ihmisille, jotka pitävät todellisesta teatterista, toteaa nimiroolissa nähtävä Roos psykologisesta teoksesta, jossa katsojan tehtävä on olla tirkistelijä.
Jaakko Virrankoski
