KOLUMNI. Beetlehemin päivä oli painumassa iltaan. Matkan rasitus tuntui miehen ja naisen jäsenissä, kun he asettautuivat majapaikkaansa. Ensimmäistä kertaa piti yöpyä siellä, missä eläimetkin.
Niin täyttä oli ollut majataloissa, kun virkavalta oli määrännyt kaiken kansan liikkeelle, iloisesti veroja maksamaan. Nainen oli viimeisillään raskaana. Eläinten suojassa oli ihmeellisen rauhallista. Täyden kaupungin täysien majatalojen pauhu oli siinä eläinten kanssa jotenkin kaukana.
Ja siellä, eläinten, heinäpaalien ja juottoastioiden keskellä, naisen synnyttämisen aika tuli. Ja kohta tuo ihmisen lapsi nukkui heinillä härkien kaukalon. Se oli yksinkertaista joulua.
Toisaalla, kaupungin laitamilla kedolla, paimenet olivat kummissaan. Nuo karskit, kaikkeen tottuneet ja kaiken nähneet miehet tunsivat jotain itselleen outoa. Sama jännitys kuin suden surmaamisen jälkeen ja samalla merkillinen ilo. Suorastaan liikkeelle paneva. Enkelien joukon ilmoitus, siitä oli lähdettävä ottamaan selvää.
Jos eläinten suojassa ei ollut paljoa nukuttu, niin nyt vielä vähemmän, ihmettelijöiden joukon kasvettua. Lapsen vanhemmat ihmettelivät paimenten sanoja, enkelten viestiä. Tämä kuulosti etäisesti tutulta, kuin takautumalta vuosien takaa. Mitä tästä lapsesta mahtaisi tulla?
Ensimmäisen joulun aikoihin tehtiin töitä, ruokittiin perheitä, maksettiin veroja. Elettiin arkea niin kuin tänäänkin. Tuo arki avautui jollekin muulle, ylimaalliselle, enkelten kertomalle. Arkisen kiireenkin keskelle se mahtui, yksinkertainen joulu.
Ensimmäisenäkin jouluna tunnettiin väsymystä, tunnettiin pelkoa, tunnettiin huolta huomisesta. Tunnettiin myös rakkautta, välittämistä ja iloa. Ja kaiken tuon inhimillisen keskellä, joulu otti muotoa, syntyi.
Joulu syntyi siinä missä maallinen ja taivaallinen kohtaavat. Ensimmäisen joulun ihmiset, lapsen isä ja äiti sekä paimenet, olivat avoimia tälle kohtaamiselle. Heidän asenteensa oli suopea. Ja tähän suopeuteen he kutsuvat meitäkin, jotka ponnistelemme oman aikamme arjen piinaamina.
Ensimmäisen joulun Lapsi, ja nuo muut ensimmäisen joulun ihmiset kuiskaavat meille: yksinkertaista joulua. Tämä on käsky.
Juhana Markkula
Nousiaisten kirkkoherra
