PUHE. Kohtapuoleen alkamassa oleva vuosi 2017 on Suomen Itsenäisyyden juhlavuosi. Ihmisen iässä sata vuotta herättää kunnioitusta. Ihmiskunnan historiassa aika on lyhyt, maailmankaikkeudesta puhumattakaan. Juhlaan on kuitenkin aihetta. Suomalainen kansanvalta on sadan vuoden ajan perustunut yleiseen, yhtäläiseen ja yksilöä kunnioittavaan salaiseen äänioikeuteen. Se on ollut pohjoismaisen hyvinvointivaltion vahva perusta. Suomalainen yhteiskunta hakee tänäkin päivänä vertaansa maailman kansojen joukossa. Ongelmia ja koittelemuksia on ollut ja on. Ne ovat kuitenkin tyystin toisenkaltaisia kuin itsenäisyytemme alkuaikojen ongelmat neljä miespolvea sitten.
Suomi ei voi juhlavuoden alkaessa pelkästään hyvin. Vaikka toisaalla on yltäkylläisyyttä, toisaalla kuihdutaan ja syrjäydytään. Työssä olevien määrä vähenee. Huoltosuhde on muutoksessa. Näin on alueilla, yhteisöissä, yksittäisissä perheissä. Toiminnat keskittyvät etelään ja maakunnallisiin yliopistokeskuksiin. Globalisaatio ravistelee rakenteita ja luo poliittista painetta hakea ihmisen elämälle yksinkertaisia ja pelkistettyjä ratkaisuja. Tosiasiat ovat usein muuta.
Työpaikat ovat maailmanlaajuisessa muutoksessa. Työntekijöiltä vaaditaan jatkuvaa sopeutumista uuteen ja uuden opiskeluun. Osaaminen on noussut keskiöön. Ne pärjäävät, joilla osaamista on. Siksi yhteiskunnan taholta tehdyt säästöt ja panosten pienennykset koulutukseen sekä tutkimus- ja tuotekehittelyyn ovat lyhytnäköisiä. Mutta on myös hyvä huomata, ettei tämä ole historiassamme ensimmäinen murros. Nyt on vain vaikea ennakoida, minne ollaan menossa. Tietoalat ja henkilöstöpalvelut ovat olleet kasvussa. Tietoteknologia korvaa toisaalla myös palvelualan työpaikkoja. Viennin kaikki pienetkin mahdollisuudet pitäisi saada ketterästi käytettyä. Meillä on korkeaa osaamista esimerkiksi terveydenhuollon ja vanhuspalveluiden aloilla. Näiden alojen sovellutuksilla on tarvetta maailmalla. Samalla meidän tulee osata iloita uutisista, jotka tulevat Turun ja Rauman telakoilta sekä Uudenkaupungin autotehtaalta. Murroksessa häviää työpaikkoja, mutta myös uusia syntyy.
Suomi alkoi teollistua vasta 1800-luvun lopulla. Alkutuotantoa seurasi jalostaminen – teollistuminen ja rakentaminen. Jalostamisesta siirryttiin tietoyhteiskuntaan ja edelleen palveluyhteiskuntaan. Muutokset ovat olleet isoja. Neljä vuosikymmentä sitten vuonna 1975 meillä oli 600 00 teollista työpaikkaa, 1990-luvun laman aikoihin 400 000 ja nyt ollaan hieman tämänkin luvun alla. Teollisten työpaikkojen tilalle on tullut uutta. Materiaalisesta tuotannosta on siirrytty vähemmän aineellisiin toimintoihin. Monet toiminnat ja alat ovat paikkaan sidottuja. Näissä tulee aina säilymään jokin määrä työpaikkoja. Eikä tarve ns. matalan osaamisen työhönkään häviä.
Mynämäellä on yli 500 rekisteröityä yritystä ja elinkeinon harjoittajaa. Palveluita ja tuotteita on paikallisesti runsaasti saatavilla. Tarjonnalla ja näiden palveluiden käytöllä on suuri merkitys kunnan elinkeinotoimintojen vireyden ja työllisyyden kannalta.Mynämäki näyttää myös esimerkkiä kuntakentässä. Se on Rauman, Uudenkaupungin, Laitilan ja Maskun kanssa tavoittelemassa jopa 80% vähennystä ilmanpäästöissä vuoteen 2030 mennessä. Enegiatehokkuutta parannetaan ja uusiutuvaa energiaa hyödynnetään. Päästöjen väheneminen on hyväksi ympäristölle. Energiasäästö ja siihen liittyvä voimakkaasti kehittyvä teknologia tarjoaa uutta toimintaa ja työtä sekä myös taloudellista säästöä.
Sanotaan, että Brexit, Yhdysvaltain vaalit ja erikaltaiset populistisesti käyttäytyvät kansallisliikkeet ovat siirtäneet politiikan postfaktuaaliseen aikaan, jossa tosiasioilla ei ole väliä. Tuskin kuitenkaan tästä pelkästään on kyse. Ihmiset ovat vaan kovilla ja kaikki muutos, vaikka vaan puheissa luvattuna, herättää toivoa. Kriittisen lukutaidon ja ajattelun merkitys tässä sähköisen tiedonvälöityksen ajassa korostuu. Erityistä kriittisyyttä tarvitaan, jos on aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa.
Demokratia ei toimi, jos vaalituloksia ei kunnioiteta. Kunnioitus on tärkeää, vaikka vaalitulos tuntuisi niin väärältä kun väärä voi olla. Usko ehdottomaan oikeassa olemiseen on meidän kunkin henkilökohtainen oikeus, mutta ihmisoikeudet joko ovat yhtäläiset tai niitä ei ole. Välimuodoilla ei voi taiteilla eikä vieraan kammo ole mikään perusta. Ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä on hyväksi vanha viisaus: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää se heille.”
Ja viimeiseksi, mutta ei vähäisempänä. Saamme elää yhteiskunnassa, jonka perusta on rakennettu veteraanisukupolvien – sodat kokeneiden miesten ja naisten työllä. Tänään sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat tai lähestyvät eläkeikää. Keskuudessamme elää vielä tänään 18 000 sotiemme veteraania. Joukko harvenee joka päivä. Meille on etuoikeus huolehtia heistä, jotka nuoruudessaan puolustivat tämän maan itsenäisyyttä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille!
Rauno Saari
