Uuteen asumisoikeuslakiin odotetaan muutoksia mm. asukkaan asemaan, haku- ja jonotusjärjestelmään sekä ikääntyvien kiinteistöjen kunnossapitoon.
ASUMINEN. Ympäristöministeriö on julkaissut lokakuun alussa muistion, johon on listattu asumisoikeuslain kehittämisen suuntaviivoja. Uudistus tulee muuttamaan aso-järjestelmän ydintä huomattavasti, mikäli kaikki muistioon merkitty toteutuu vuoden lopulla annettavassa lakiesityksessä. Eduskunnan käsittelyyn uudet lakipykälät etenevät keväällä 2017.
Uudistuksen lähtökohdiksi on esitetty, että järjestelmän peruspilareista, eli asumisturvasta ja pääoman palautuksesta, pidetään kiinni. Tavoitteena on läpinäkyvä ja kustannustehokas järjestelmä, joka tarjoaisi kohtuuhintaista ja turvallista asumista. Lisäksi asukkaan nykyisin vähäisiä vaikuttamismahdollisuuksia omaan asumiseensa pyritään parantamaan.
– Nykymuotoinen asumisoikeusjärjestelmä syntyi maahamme yhteiskunnan murrosvaiheessa 1990-luvun alussa. Tähän asti on toimittu tuon samaisen 25 vuotta sitten järjestetyn lain puitteissa vuosien varrella tehtyjä osamuutoksia lukuun ottamatta, Varsinais-Suomen Asumisoikeus Oy:n toimitusjohtaja Pekka Peltomäki huomauttaa.
Lain valmistelua varten tehtiin helmikuussa riskienhallintaselvitys, jota seurasi nettikeskusteluja ja asukkaille suunnattuja kyselyjä. Selvityksessä järjestelmän suurimmaksi haasteeksi todettiin toimijoiden välinen epäluottamus, joka paistoi läpi myös verkkopaneelikeskusteluissa sekä asukkaille suunnatuissa kyselyissä.
Hakujärjestelmä murroksessa
Valmisteilla on esimerkiksi asunnon hakujärjestelmän uudistus, jonka myötä ikuisesta hakijanumerosta siirryttäisiin määräaikaiseen hakijanumeroon. Hakujärjestelmä kaipaa ympäristöministeriön mukaan yksinkertaistamista. Asukasvalintasäännökset ovat peräisin järjestelmän alkuajoilta, ja niin ovat jonotusnumerotkin. Väärinkäytösriski on olemassa, sillä jonoon voi tällä hetkellä ilmoittautua, vaikka varsinaista asunnontarvetta ei olisikaan.
Ratkaisuna esitetään ikuisen jonotusnumeron muuttamista määräaikaiseksi ja/tai maksulliseksi. Myös keskitetty hakujärjestelmä nykyisen kuntakohtaisen sijaan tai yhtiöiden suorittamat asukasvalinnat voisivat olla paitsi tätä päivää, myös purkaa byrokratiaa ja hallinnollisia kustannuksia.
Peltomäki näkee kehityksen hyvänä, mutta pitää silti esitettyä maksimissaan puolen vuoden ajan voimassa olevaa järjestysnumeroa turhankin lyhyenä.
– Sen sijaan, että mennään ääripäästä toiseen, ikuisesta jonotusnumerosta voitaisiin siirtyä vuoden kestävään määräaikaiseen jonotukseen. Ympäristöministeriön muistioon merkitty 3–6 kuukautta on useimmiten aivan liian lyhyt aika asumisoikeusasunnon hakijalle, Peltomäki kommentoi.
Tulorajoista varallisuusrajoihin
Suomalaisen asumisoikeusjärjestelmän ensimmäisistä 25 vuodesta kertova juhlajulkaisu julkaistiin 5. lokakuuta Helsingin Finlandiatalolla pidetyn asumisoikeuden 25-vuotistaipaleen juhlaseminaarin yhteydessä.
Alussa alle 30-vuotiaita suosinut järjestelmä asetti hakijoille tulorajoja. Nykyisin tulorajoja ei ole, mutta varallisuusrajat ikäsäännöllä on, eli asuntoa ei saa, jos varallisuutta on yli puolet vastaavalta alueelta myytävien asuntojen arvosta. Varallisuussääntö ei ole 1.1.2006 voimaan tulleen lakiuudistuksen myötä koskenut 55 vuotta täyttäneitä.
Mitä on asumisoikeus?
Asumisoikeus on vaihtoehto asunnon vuokraamiselle ja omistamiselle. Asumisoikeusasuntoon pääsee tehtyään asumisoikeussopimuksen ja maksettuaan asumisoikeusmaksuna osan asunnon hankintahinnasta. Sen jälkeen maksetaan asumisen aikana käyttövastiketta.
Valtion tuella tuotettuja asumisoikeusasuntoja omistavat kunnat, yleishyödylliset yhteisöt ja asumisoikeusyhdistykset. Muulla rahoituksella rakennettuja taloja voivat omistaa myös muut osakeyhtiömuotoiset omistajat tai säätiöt.
Asumisoikeusasumisen etu omistusasumiseen verrattuna on siinä, että asuntoon pääsee pienellä pääomalla, maksamalla noin 15 prosenttia asunnon arvosta.
Katariina Mäkinen-Önsoy
