MIELIPIDE. Vilhelm Junnila kirjoittaa 3.11. värikkääseen tapaansa Naantalin kehityksen ongelmista. Täytyy todeta, että tällä kerralla hän osuu hyvin keskeiseen problematiikkaan. Olen itse lukuisia kertoja yrittänyt kiinnittää Naantalin todellisten päättäjien (=kaupunginhallituksen) huomiota siihen, että nykyinen tontti- ja kaavoituspolitiikka yhdistettynä liian korkealle viritettyihin tonttihintoihin ja maankäyttömaksuihin on johtanut huolestuttavaan ikärakenteen vinoutumaan.
Olen sattumalta joutunut vertaamaan Turun Hirvensalon ja Naantalin keskustan liikennettä. Edellisessä tyypillinen vastaantulija työntää lastenvaunuja, jälkimmäisessä rollaattoria. Vanhusväestön määrän voimakas kasvu Naantalissa ei voi olla vaikuttamatta sote-puolen kustannuksiin varsinkin, kun tulevien ongelmien ennakointi on jätetty sinänsä kiitettävän aktiivisesti toimivien eläkeläisyhdistysten huoleksi. Missä on seniorien liikuntaseteli, kunto-ohjaus tai vanhusneuvola? Talvikelille sentään voi liukuesteet kengänpohjiin noutaa. Varsinainen paratiisi, Eeden, ei Naantali eläkeläiselle ole.
Huolestuttavaa kehitystä on nuorten ikäluokkien pieneneminen, joka uhkaa kouluverkon toimivuutta ja heijastuu vähitellen myös liikuntapalveluihin ja nuorisotoimen mahdollisuuksiin. Riittääkö kapeneva oppilaspohja jatkossa enää monipuolisen lukion ja nuorisoasteen koulutuksen säilymiseen? Harvalla nuorella perheellä on varaa ja uskallusta ison omakotitalon rakentamiseen kauas keskustan palveluista. Ja edullisia keskusta-asuntoja nuorille perheille ei Naantaliin saada, jos tontti- ja kaavoituspolitiikka ei ratkaisevasti muutu.
Se, että uuden keskustan rakentaminen aiotaan aloittaa purkamalla linja-autoasema ja ydinkeskustan miltei ainoa kunnallinen kokoustila ei ainakaan helpota nuorten perheiden houkuttelemista ydinpalveluita elävöittämään. S-market siirtyi jo loitommalle jalankulkijoista ja Nordea muutti peräti naapurikaupunkiin. Tyhjät liikehuoneistot eivät työllistä eivätkä tuo verotuloja eivätkä houkuttele uusia asukkaita.
Kaupungin tulevaisuuden visioissa haaveillaan työpaikkamäärän voimakkaasta kasvusta. Kun parhaat työpaikka-alueet on kaavoitettu asuntorakentamiseen, on vaikea uskoa visioiden toteutumiseen. Elinkeinopolitiikka on onneksi aktivoitunut, mutta Energiaparkin tyyppiset uusyritykset eivät paljoa työpaikkoja tuo; toivottavasti edes entiset saadaan säilymään. Tulevaisuuden työpaikat lienevät palveluelinkeinojen parissa. Aikaisemmin vahva matkailuelinkeino pitää saada uuteen nousuun tukeutumalla Kanta-Naantalin lisäksi saariston vahvuuksiin. Puolentoista kuukauden sesonki pitää saada pitenemään puoleksi vuodeksi ja onhan talvinen Naantalikin viehättävä. Syksyyn ja talveen tarvitaan vielä lisää tapahtumia ja toimintaa.
Meillä on hienoa luontoa jopa aivan lähituntumassa, se on yksi kaupunkimme vahvuuksista. Viime viikolla helsinkiläisessä illallispöydässä pöytänaapurini – ennestään tuntematon – innostui oma-aloitteisesti kehumaan Kylpylästä Vanhaankaupunkiin ja Kuparivuorelle johtavaa rantaraittia kuultuaan, että olen Naantalista. Sanoi myös harkinneensa vakavasti saaristoon muuttamista. En kehdannut edes sanoa, että rantaraittia aiotaan ”elävöittää” kerrostalorakentamisella. Naantali taitaa olla yhdessä kehityksensä tienhaarassa.
Jarkko Kanerva,
Naantalin kaupunginvaltuutettu (vihr.)
