MIELIPIDE. Aikana jolloin myös terveydenhuollossa joudutaan tekemään jatkuvia säästötoimia, olisi mielestäni erityisen tärkeää kohdistaa huomioita terveydenhuollon resurssien tarkoituksenmukaiseen käyttöön, eikä ainoastaan tehtäväkenttien laajentamiseen. Näin ohjattaisiin oikea ammattitaito oikealle asiakkaalle ja parhaimmillaan tehtäisiin taloudellisia säästöjä välttämällä epätarkoituksenmukaisen resurssin kuormittaminen. Esimerkkinä käytän ensihoitopalveluita ja sen suhdetta muihin palveluihin, mutta uskon myös muista terveydenhuollon palveluista löytyvän samantyyppisiä piirteitä.
Tällä hetkellä suuri osa ensihoitotehtävistä on kiireettömiä tehtäviä, jolloin potilaan ei arvioida olevan välittömän ensihoidon tarpeessa ja monet näistä tehtävistä eivät johda kuljetustarpeeseen tai ensihoidollisiin toimenpiteisiin. Useat muiden palveluiden ”paikkaamisesta” johtuvat kiireettömät tehtävät, kuten esimerkiksi kaatuneen ylösauttaminen, vanhuksen turvattomuudentunteen parantaminen, saattohoidon tukeminen sekä monet virka-ajan ulkopuoliset kiireettömät avustustehtävät voitaisiin välttää riittävillä muiden palveluiden resursseilla, sekä palveluiden valinnan valistustoimintaa lisäämällä. Mielestäni esimerkiksi edellä mainitut tehtävät suurelta osin sopeutuisivat esimerkiksi kotihoidon, kotihoidon päivystys- tai yöpartion tehtäviksi, sillä varsinaista ensihoidon tai -erikoisosaamisen tarvetta ei kyseisillä tehtävillä ole.
Myös ensihoitoyksiköiden suorittama terveyteen liittyvä neuvonta ja epätietoisen tai epävarman henkilön terveydentilan tarkastaminen, voitaisiin muun muassa valistusta lisäämällä paremmin ohjata esimerkiksi keskitettyyn puhelin- tai virtuaalineuvontaan tai terveydentilan määrittämiseen soveltuvalle resursseiltaan kevyemmälle yhden henkilön yksikölle tai ns. päivystyspartiolle. Riittämätön resursointi neuvontapalveluissa ajaa huolestuneen ihmisen esimerkiksi pitkän odotuksen vuoksi turvautumaan epätarkoituksenmukaiseen palveluun.
Valistusta neuvontapalveluiden käyttömahdollisuudesta sekä vaikkapa esimerkkinä olleen ensihoitopalvelun käytöstä tulisi merkittävästi lisätä esimerkiksi perehdyttämällä ja kouluttamalla terveydenhuollon henkilökuntaa palveluiden käytön ohjeistamisessa, kotiin jaettavilla ohjeilla, mediamainoksilla, matkapuhelinsovelluksilla sekä internetin kautta. Tämä voisi parantaa palveluiden oikein ohjautumista, ja sitä kautta takaisi resurssien tarkoituksen mukaisempaa käyttöä.
Resurssien käyttöä tulisi tarkastella myös palveluiden sisällä. Esimerkiksi ensihoidossa kiireellisten tehtävien ja vaikkapa kiireettömien hoitolaitossiirtojen eriyttämien parantaisi kiireellisen ensihoitopalvelun turvaamista. Lisäksi muiden kuten KELA -taksipalvelun käyttöä tulisi tehostaa, silloin kun sen käyttö on tarkoituksenmukaisempaa.
Kaikkien edellä mainittujen tehtävien ohjaaminen mielestäni tarkoituksen mukaisemmalle taholle, kohdistaisi ensihoidon resurssin ensihoitopalveluihin, joihin kyseinen resurssi on alun perin tarkoitettu ja johon henkilöstö koulutettu. Tarkoituksenmukaisempi resurssien käytön kohdistaminen vapauttaisi ja keskittäisi resurssia sekä osaamista juurikin akuutisti ensihoitoa tarvitseville. Tehokkaammalla ensihoitopalvelulla taas voi olla jatkohoidon tarpeen kannalta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannuksista säästävä vaikutus.
Lisäksi säästö- ja tehostamistoimissa kuten palveluiden keskittämisessä tulisi tarkkaan huomioida vaikutukset muihin palveluihin eli ”säästön hinta”. Esimerkiksi päivystyspisteiden keskittäminen vähentää päivystysresurssin tarvetta, mutta vastaavasti se lisää ensihoidon ja sairaankuljetuksen resurssin tarvetta pidentyneiden kuljetusmatkojen seurauksena.
Ville-Veikko Saari
Naantalin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (kok.),
Naantalin Seudun Kokoomusnuorten puheenjohtaja,
Naantalin Kokoomuksen kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja,
Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten hallituksen jäsen,
Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirivaltuuston jäsen
