KOLUMNI. Kirkossa käydään parhaillaan keskustelua avioliittolain muutoksen vaikutuksista. 1.3.2017 astuu voimaan nk. tasa-arvoinen avioliittolaki, jossa ei enää määritellä aviopuolisoiden sukupuolta, vaan avioliiton saavat solmia keskenään myös samaa sukupuolta olevat. Koska evankelis-luterilaisella kirkolla on myös lupa vihkiä avioliittoon, on kirkossa pohdittava, miten tuleva lainmuutos vaikuttaa kirkollisiin vihkimisiin. Ennen ensi maaliskuuta mikään ei kirkossamme muutu, johtuen päätöksenteon hitaudesta, mutta siitäkin ollaan eri mieltä, saako luterilaisen kirkon pappi maaliskuun jälkeen vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja vai ei.
Koska keskustelu aiheesta herättää tunteita ja on paikoitellen kiivasta ja loukkaavaakin, kirkolliskokous teki aloitteen Kunnioittava keskustelu -mallin kehittämisestä. Kirkkohallituksessa tätä mallia valmistelemassa ovat olleet perheneuvonnan ja sielunhoidon asiantuntijat.
Sain itse lokakuussa osallistua Kunnioittavan keskustelun -pilottiviikonloppuun, jossa saimme ensimmäisenä kokeilla mallia ja sen toimivuutta. Viikonloppuun oli koottu seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia kolmen hiippakunnan alueelta, eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Jo ennen viikonloppuun matkustamista saimme luettavaksemme artikkelin, jossa pohjustettiin sitä, mitä kunnioittavalla keskustelulla tarkoitetaan. Jokaisen osallistujan oli sitouduttava puhumaan vain omasta kokemuksestaan, omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Toista leimaavaa puhetta ei saanut käyttää. Tarkoitus ei myöskään ollut, että keskustelujen tuloksena päästään yhteiseen kompromissiin ja tulokseen. Tarkoitus oli kuunnella ja yrittää ymmärtää eri tavoin ajattelevaa ja löytää asioita, jotka yhdistävät.
Koin viikonloppuun osallistumisen innostavana ja vaikuttavana. Keskustelujen kulku johdatti meidät siihen, että puhuimme paljon omasta matkastamme krisittyinä ja seurakunnan ja kirkon jäsenenä. Kerroimme, miten luemme ja tulkitsemme Raamattua, mitä ajattelemme avioliitosta ja perheestä. Kerroimme toiveistamme ja peloistamme. Rukoilimme ja lauloimme yhdessä. Vietimme ehtoollista. Kaikessa näkyi yhteinen tahto rakentaa yhteistä kirkkoa, joka ei ratkea liitoksistaan avioliittokysymyksen edessä. Kaikessa näkyi yhteinen tahto kunnioittaa ja saada kunnioitusta.
Kunnioittavan keskustelun tavasta, niin uskon, on meillä jokaisella opittavaa. Sosiaalisen median maailma on muuttanut yhteiskuntamme keskusteluilmapiiriä kaikilla osa-alueilla ja kunnioittavan keskustelun mallia tarvittaisiin muuallakin kuin kirkossa. Ennen kaikkea kyse on asenteesta, jolla kohtaamme toinen toisemme. Lopulta on kyse Jeesuksen opetuksesta toisen ihmisen kohtaamisessa. Kyse on kultaisesta säännöstä. ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Kun kunnioitat minua, on minun mahdollista kunnioittaa sinua.
Elina Ahola
Liedon seurakuntapastori
