Turun Kaupunginteatteri: Rock of Ages
Käsikirjoitus: Christopher D’Arienzo
Suomennos: Teemu Kaskinen
Ohjaus: Mikko Kouki
Musiikin harjoitus: Jussi Vahvaselkä
Kapellimestari: Ville Vihko
Lavastus: Teemu Loikas
Koreografia: Reija Wäre
TEATTERIARVIO. Turun Kaupunginteatteri lyö naulan kantaan kasarimusikaalillaan Rock of Ages. Yleisö pääsee nauttimaan lähes kolmen tunnin ajan parhaista kasarirokin klassikoista huippulaulajien ja mahtavan bändin tulkitsemina taidokkaiden tanssijoiden peesatessa. Helmiä tarjoillaan muun muassa Twisted Sisterssiltä, Bon Jovilta, Foreigneriltä, Whitesnakeltä, Europelta ja Poisonilta.
Christopher D’Arienzon kirjoittamassa tarinassa Sherrie ja Drew ovat muuttaneet Los Angelesiin omia polkujaan haaveillen tähteydestä. Musikaalissa seurataan heidän rakkaustarinaansa ja kivikkoista tietään tähteyteen. Samaan aikaan on käynnissä toinenkin taistelu: Saksalaiset grynderit ovat valloittamassa Sunset Strippiä tehdäkseen siitä ostosparatiisin. Boheemi rokkareiden yhteisö asettuu muutosvastarintaan ja puolustamaan Sherrien ja Drewn työpaikkaa Whiskey Baria, joka on kadun sydän ja musikaalin tapahtumien keskus.
Musikaalia on esitetty Broadwayllä ja ympäri maailmaa. Siitä on tehty myös elokuva, jossa tarinaa tosin muunneltu jonkin verran. Turun Kaupunginteatterin versio on Suomen kantaesitys.
Musikaalin nuorta paria Sherrieä ja Drewtä näyttelevät kaupunginteatterin uusi kiinnitys Anna Victoria Eriksson ja Uuden Musiikin Kilpailusta tuttu Mikael Saari. He onnistuvat rooleissaan loistavasti. Molempien ääni kantaa ja lavakarisma on valtaisa. Eriksson on minulle aivan uusi tuttavuus, joka teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Mikael Saari taas on tv:stä tuttu. UMK:ssa nähty herkkä laulaja on Turkuun tullessaan muuntautunut varsinaiseksi lavaeläimeksi – ja hyvä niin!
Kylmäksi ei jätä myöskään paimiolainen Veeti Kallio, joka näyttelee rokkikukko Stacee Jaxxin roolin. Hän sopii ylimielisen ja vähän jo väljähtäneen rokkilegendan saappaisiin täydellisesti ja biiseissä hänen äänensä pääsee oikeuksiinsa. Erityisesti mieleen jäi myös Mika Kujala ravintoloitsija Dennis Dupreen roolissa. Hän jaksaa yllättää kaupunginteatterin lavalla vuodesta ja musikaalista toiseen.
Suurimman nautinnon tarjoilevat kuitenkin Eriksson ja Justice Charlierin roolin vetävä Pauliina Saarinen duetoillaan. Naisten äänet soivat yhteen niin täydellisesti, ettei kylmiltä väreiltä voi välttyä.
Suurimman yllätyksen tarjoilee Tuukka Raitala saksalaisen Franzin roolissa. Varsinaisena kasarikuningattarena taas nähdään mielenosoittajien joukkoja johtavan Reginan roolin näyttelevä Minna Hämäläinen. Tämä mimmi on täydellinen stereotyyppi 80-luvusta!
Tarinan näkökulmahenkilö Lonny Barnett oli ainoa, jolta olisin toivonut vähän enemmän särmää. Ensimmäisellä puoliajalla tuntui, että näkökulmahenkilö on tarinassa jopa vähän turha, mutta toisella puoliajalla hän lunasti paikkansa näyttämöllä. Vaikka ei ehkä saisi verrata musikaalin elokuvaversioon, niin Russel Brandin suorituksestä jäätiin tässä kauas. Mika Kujala ja Veeti Kallio taas tuntuvat sopivan rooleihinsa jopa paremmin kuin valkokankailla musikaalia tähdittäneet Alec Baldwin ja Tom Cruise. Ja jos vielä jatketaan leffaan vertaamista, niin Turun Kaupunginteatterin adaptaatio on huomattavasti kasarimpi kuin elokuva!
Bändi onnistuu vaativasta tehtävästä taidokkaasti. Aluksi bändin sijoittaminen lähes keskelle näyttämöä oli hieman häiritsevää, mutta jo ennen ensimmäisen puoliajan loppua he olivat sulaneet silmissäni lavasteisiin niinä hetkinä, kun eivät soittaneet.
Lavastus toimii hyvin. Tiilestä rakennettu Sunset Strip on näyttämöllä todella katu-uskottava ja tunnelmaa keventää näyttämön takaosassa oleva valkokangas, johon heijastettavat videot kommentoivat lavan tapahtumia ja kurkistavat tulevaisuuteen huumorin keinoin.
Esitys on hyvin paljon ohjaajansa Mikko Koukin näköinen. Koko ajan mennään eteenpäin tiukoilla leikkauksilla. Paljon tapahtuu, mutta katsoja tietää koko ajan, mitä milloinkin seurataan. Huumori on todella vahvasti läsnä. Turkulainen sovitus vitsailee alkuperäisen käsikirjoituksen ja musikaaligenren kustannuksella kekseliäästi.
Pisteenä i:n päällä on vielä Reija Wäreen johdolla tehty koreografia, jota toteuttavat tanssijat Kiira Kilpiö, Saara-Elina Partanen, Sofia Arasola ja Reetta Korhonen. Näyttämölle tuodaan niin eroottista tankotanssia kuin showtanssia, joka sitoo esityksen tiukasti musikaaliperinteeseen.
Suurin osa biiseistä oli suomennettu. Itselläni on pieni asenneongelma klassikkobiisien suomentamista kohtaan ja katsoisinkin aina mieluiten kaikki musikaalit niiden alkuperäiskielellä. Tässä musikaalissa saatiin nauttia muutama biisi alkuperäisillä sanoilla ja lisäksi joitain kertosäkeitä. Niinä hetkinä esitys oli sanalla sanoen täydellinen.
Janica Vilen
