Kaarina-Teatteri: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
Alkuperäisteksti: Tuomas Kyrö
Käsikirjoitus: Snoopi Siren
Ohjaus: Tom Petäjä
Lavastus: Niina Suvitie
Puvustus: Sirpa Niemelä, Marja-Leena Venho, Paula Rantanen, Sirkku Tiisanoja
Maskeeraus, peruukit ja kampaukset: Marika Torvinen
Valosuunnittelu: Taina Möysä
Äänisuunnittelu: Jouni Oksala
Rooleissa: Hannu Pajunen, Erica Selin, Mari Backman, Mikko Jäästö, Helena Virtanen, Elina Toivanen, Toni Rautio, Risto Nurmio
TEATTERIARVIO. Kaarina-Teatterissa nähdään tänä syksynä Tuomas Kyrön alkuperäistekstiin pohjautuva, Snoopi Sirenin dramatisoima ja Tom Petäjän ohjaama Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.
Pitkän linjan kaarinateatterilainen Hannu Pajunen asettuu Kyrön menestysromaaneista tutun jäärän eli Mielensäpahoittajan rooliin. Sydänverellään hän veistelee paitsi kuolemattomia totuuksia eletystä elämästä, myös arkkua – joka on tarkoitettu hänelle itselleen. Puuhaa riittää, sillä palvelukodissa asuva vaimo tarvitsee tuttua seuraa, ettei vallan joudu muistisairauden viemäksi. Testamenttikin pitäisi kirjoittaa ja hautapuu viedä seurakuntaan valmiiksi. Mielensäpahoittaja väistelee loppuun asti sitä mahdollisuutta, että emäntä kuolisi ennen häntä.
Kaarina-Teatterin Mielensäpahoittaja on syvällinen matka vanhan miehen mieleen. Sysi-Suomeen sijoittuvalla poliittisesti epäkorrektilla totuudentorvella on huoli niin vaimosta kuin lapsistaankin.
Mielenkiintoisimmat kohtaukset liittyvät juuri erilaisten maailmojen kohtaamiseen. Mielensäpahoittajan mielestä miniä on varsin eriskummallinen nainen, joka laittaa uransa lapsenhankinnan edelle. Koti-isänä häärivä poika saa sen sijaan Mielensäpahoittajan ymmärryksen, koska tällä on aikaa viedä isäänsä asioille.
Mari Backman on miniänä loistava, mutta Mikko Jäästö jäärän poikana jää helposti etäiseksi. Hahmo tarvitsisi lisää särmää. Tunnelma sähköistyy joka kerta kun miniä tapaa appiukkonsa. Heidän suhteensa on erikoisuudessaan nautinnollista katsottavaa.
Erica Selinin näyttelemä Mielensäpahoittajan vaimo vie katsojan niin ikään omiin sfääreihinsä. Nuoreksi naiseksi itsensä muistava palvelukodin asukki kummastelee, kuka onkaan tämä vanha mies, joka häntä käy katsomassa. Menneisiin vuosiin kurkistetaan musiikin ja nuoren parin toisilleen lähettämien kirjeiden avulla. Lopulta epäselväksi muuttuva taustamusiikki kuvaa oivallisesti emännän hämärtyvää muistia.
Parin roolityöskentely on koskettavaa katseltavaa. Kaarina-Teatterin versiointi menee ihon alle ja vie tunnetilasta toiseen. Parhaimmillaan esitys sekä itkettää että naurattaa.
Valoilla ja musiikilla rytmitetty Mielensäpahoittaja junnaa paikallaan ensimmäisellä puoliajalla, mutta saa puhtia tekemiseensä toisella puoliskolla. Lavasteet toimivat saumattomasti niin kotina, sairaalana kuin hotellina ja kangaskauppanakin.
Katariina Mäkinen-Önsoy
