Siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa on ollut käytännössä niin kauan kuin on ollut valtioitakin. Suomesta muutettiin aikanaan suurin joukoin leveämmän leivän perässä Amerikkaan, tänä päivänä Yhdysvaltoihin lähtevät pääasiassa korkeasti koulutetut ja kielitaitoiset maailmankansalaiset. Nyt Suomi on itse toiveikkaiden vaellusten kohdemaa, olipa syynä sitten kansainvälisesti arvostettu koulutusjärjestelmä tai pako sodan keskeltä turvalliseen ympäristöön.
LIETO. Los Angelesin alueen piispa Guy Erwin oli puolisonsa kanssa Suomessa 11.–19.10. arkkipiispa Kari Mäkisen kutsumana, ja vierailun teemoihin kuului vahvasti nykypäivän siirtolaisuus. Tämän viikon maanantaina Erwin vieraili myös Liedon seurakunnassa, jossa hän keskusteli muun muassa paikallisesta turvapaikanhakijatyöstä.
Reagointi kriisiin oli nopeaa
Reilu vuosi sitten turvapaikanhakijoiden määrä räjähti käsiin. Syyskuun 2015 turvapaikanhakijoiden määrä oli lähes kolminkertainen koko vuoteen 2014 nähden. Seurakunnat vastasivat tilanteeseen nopeasti:
– Laitoin Facebookiin viestiä, että tarvitaan vapaaehtoisia ja lahjoituksia, diakoni Saara Kerola kertoo.
– Lietoon tuli väsyneitä ihmisiä monesta eri maasta, osalla oli vain sandaalit jalassa, vaikka elettiin syyskuuta, hän muistelee.
Pienen alkukankeuden jälkeen vapaaehtoiset saatiin organisoitua ja asiat rullaamaan. Vaikka turvapaikanhakijat olivat hyvin rauhallisia ja lietolaiset pääasiassa auttamishaluisia ja ymmärtäväisiä, olivat monet myös peloissaan ja osa vihaisiakin. Nämä tunteet purkautuivat pariin otteeseen, mutta pääasiassa turvapaikanhakijoiden viiden päivän hätämajoitus vanhalla seurakuntatalolla sujui rauhallisesti. Sieltä turvapaikanhakijat siirtyivät Heinänokan leirikeskukseen, joka annettiin SPR:n käyttöön majoitustiloiksi.
Pastori Outi Tukia-Takala arvelee Liedon olleen yksi Suomen ensimmäisistä seurakunnista, jotka reagoivat maahantulijoihin. Hän näkee yhtenä syynä tähän aktiivisen ja aikaansaavan kirkkoherran.
Kaliforniassakin on seurattu ahkerasti Euroopan pakolaiskriisiä.
– Uutisista saimme tietää, millainen tilanne Suomessa on, ja olimme hyvin pettyneitä, ettemme voineet itse tehdä enemmän, Erwin kertoo.
Vaikka Yhdysvaltoihin ei paljon turvapaikanhakijoita oteta, auttaa vähäinenkin turvapaikanhakijoiden määrä Erwinin mukaan kuitenkin kiinnittämään huomion vallitsevaan tilanteeseen. Piispa kertoo, että myös Yhdysvalloissa seurakunnat toimivat usein nopeammin kuin sosiaalitoimi.
– Lyhyen aikavälin nopea reagointi on kuitenkin vielä verrattain helppoa. Kriisitilanteissa vaikeinta onkin sitä seuraava vaihe, Erwin muistuttaa.
Euroopan läpi turvaan Suomeen
Syyrialainen Ahmad Saleh on itse kokenut raskaan tien Lähi-Idän kriisialueelta kylmään pohjolaan. Noin vuosi sitten Suomeen saapunut Saleh teki pitkän matkan kotoaan Syyriasta reittiä Libanon-Turkki-Kreikka-Makedonia-Serbia-Unkari-Itävalta-Saksa-Tanska-Ruotsi. Matka päättyi Tornioon.
Nyt kolmekymppinen elektroniikkainsinööri on koulussa ja oppii joka päivä suomea yhä enemmän ja enemmän. Saapuessaan mies ei puhunut englantiakaan, mutta nyt myös se taittuu ymmärrettävästi. Ajankohtainen on myös parin viikon mittainen työharjoittelu päiväkodissa.
– On pakko oppia joku kieli, jos haluaa elää normaalia elämää ja olla jossain yhteydessä ihmisiin. Kontaktit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Minua on autettu muun muassa koulun ja asunnon suhteen. Nyt voin elää normaalia elämää rauhallisessa paikassa, Saleh kertoo.
Damaskokseen jäivät kuitenkin vaimo ja yksivuotias lapsi. Heidän saamisensa Suomeen on Salehin mukaan mielessä joka hetki. Päästäkseen tänne perheen pitäisi matkustaa Turkkiin Suomen suurlähetystöön hakemaan viisumia, mutta matka on vaarallinen. Saleh puolestaan on vaarassa Syyriassa.
– Kaikki tietävät jo, millainen tilanne Syyriassa on, Saleh kertoo.
Mikko Perttunen
