RAISIO. Kekri, vanha talonpoikainen juhla, on unohtunut nykyajan kalenterista. Kansatieteilijä ja muinaisemäntä, FM Marja Hartola kertoo kekriin liittyvistä perinteistä tiistaina 1.11. klo 18 Raision kaupunginkirjastossa otsikolla Herrain joulu, talonpojan kekri.

Viime vuosina kekrin viettoa on elvytetty. Raision kirjastossa kekriä juhlistetaan viikolla 44 Marja Hartolan ruokakulttuuriluennoilla ja -näyttelyllä sekä koululaisten teemapäivällä. Rasekon aikuisopisto Timalissa järjestetään perjantaina 4.11. sadan hengen muinaispidot klo 18–20. Perinneruokaa syödään päreen päältä.

Kekri periytyy jo pakanalliselta ajalta. Maalaisyhteisössä se oli jouluakin tärkeämpi juhla, jonka juuret ovat vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Kekrinä juhlittiin sadonkorjuun päättymistä, vanhan vuoden loppumista ja uuden alkamista. Kekri oli talon väen yhteinen juhla, työnjuhla ja irtiotto arjesta ja se oli hyvä syy herkutella uuden sadon antimilla.

Alkujaan kekrillä ei ollut kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan sitä saatettiin viettää saman kylän eri taloissa eri aikaan sen mukaan, milloin kukin talo oli saanut syystyöt loppuun suoritetuksi. 1800-luvulta lähtien sen ajankohdaksi vakiintui pyhäinpäivä marraskuun alussa ja näin siitä tuli myös vainajien muistopäivä, vaikka sitä kekri ei alun perin ollut.

Kekrinä alkoi palvelusväen vapaaviikko ja käytiin kotiseudulla sukulaisia tapaamassa.
Pöydän piti kekrinä olla koreana aamusta yöhön, jotta ruoka ei olisi talosta seuraavana vuonna loppunut. Kekri on osunut syyskauden teurastusaikaan ja silloin herkuteltiin tuoreella lihalla, varsinkin lammasruoilla: kekripässin päällä, lammaskeitolla ja lampaan paistilla. Muita kekriruokia olivat makkarat, veririeskat, talkkuna, uuden sadon viljasta tehty puuro ja leipä sekä juurekset.

Kekriin on liittynyt monia taikoja, uskomuksia ja sääennustuksia. Kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneet hahmot kiersivät talosta taloon pyytäen kestitystä. Kekripukeista on tullut nuuttipukkeja, kun monet kekriin liittyvistä vanhoista pakanallisista tavoista siirtyivät myöhemmin kristilliseen joulun tai uuden vuoden viettoon.