Jonatan Johansson oli aikanaan Paraisten saaren mannekiinini ulkomaisissa jalkapallosarjoissa. Hänen jälkeensä tietä on raivannut huippuerotuomari Mattias Gestranius, joka on parhaillaan Suomen korkeimmalle rankattu oikeudenjakaja. Heidän vanavedessään Piffeniä vie maailmankartalle tätä nykyä myös Albin Granlund.
JALKAPALLO. Laitapuolustajana viihtyvä paraislainen Albin Granlund on Veikkausliigan kärkijoukkueen IFK Mariehamnin luottopelaajia ja sai elokuussa ensimmäisen kutsunsa Suomen jalkapallomaajoukkueeseen, Huuhkajiin.
– Pienenä pelasin futista ja lätkää. Aloitin futiksen viisivuotiaana Paraisten sisäisessä liigassa, jossa pelasin vanhempien lasten kanssa enkä ollut hirveän hyvä, Granlund kertoo ensiaskeleistaan lajin parissa.
Aivan varma hän ei aloitusiästään ole. Äiti on kuulemma se henkilö, joka tämän tarkemmin tietää, sillä Albinin mukaan tällä on kaikki vanhat jalkapallokengät tallella.
Syyskuun ensimmäisenä päivänä 27 vuotta täyttänyt Granlund on pelannut urallaan yli 160 ottelua ammattilaisena ja näistä yli sata Veikkausliigassa. Luvut ovat kunnioitettavia – varsinkin, kun ottaa huomioon olosuhteet, joista hän on lähtöisin. Albinin nuoruusvuosina ei Paraisilta löytynyt järjestelmällistä junioritoimintaa eikä tekonurmia, ja joukkueiden ikäluokkien välit saattoivat olla monia vuosia. Granlund kehuukin nykyhetkeä huomattavasti paremmaksi, kun saarelle on tullut kunnon harjoitusolosuhteet ja junioritoiminta on organisoitua. Kymmenen vuotta sitten Albin näki, että matkaa oli jatkettava eteenpäin.
– Piffenistä olen alkujaan lähtenyt. Sieltä siirryin Åbo IFK:n riveihin, jonka aikana harjoittelin TPS:n edustusjoukkueen kanssa, saamatta kuitenkaan peliaikaa, Granlund kertoo urakehityksestään.
Meren rannalta lumen maahan
Granlund oli 19-vuotias pelatessaan Turussa. Nuorukaisen potentiaalia ei alueella tunnistettu ja lopulta tie vei joulupukin maahan, Rovaniemelle. John Allen, silloinen Rovaniemen Palloseuran valmentaja näki Albinissa paljon hyvää, ja onnistui houkuttelemaan hänet mukaansa napapiirille. Parikymppinen nuorukainen muutti ensi kertaa kauas tukiverkoistaan, ja Suomen jalkapallokartalla kauimmaiseen mahdolliseen paikkaan.
– Suurin muutos oli opetella elämään yksin. Pyykinpesu, ruuanlaitto, kaikki arkiset asiat piti tehdä itse, Albin miettii eroja Paraisilla oloon.
Hän ei kokenut mitään ongelmia sopeutumisen suhteen. RoPS oli tietoinen askel uralla eteenpäin.
– Ei minulla ollut vaikeuksia olla Rovaniemellä. Vähän eri murre siellä oli, mutta he ymmärsivät minua ja minä heitä, Piffen-kasvatti naurahtaa.
Rovaniemi saa vuolaasti kehuja Granlundilta. Hänen mennessä pohjoiseen, siellä elettiin kovaa turbulenssia. Se ei kuitenkaan näkynyt, vaan hän kokee, että paikkakunnalla oli hyvää futiskulttuuria. Kannattajatkin saavat tunnustuksen.
– Kannattajat seisoivat meidän takana, ja sitten oli puukkokatsomo, joka hiillosti vastustajia. Itse tykkäsin kannattajistamme.
Uuden saaren kautta maajoukkueeseen
Rovaniemen jälkeen tarina sai uuden luvun, kun eteen tuli muutto toiselle saarelle, Maarianhaminan kaupunkiin. Kolmatta kauttaan IFK:n vihreävalkoisissa pelaava Granlund on onnistunut voittamaan Suomen cupin kahdesti. Nälkää on edelleen eteenpäin urapolulla. Kesän kääntyessä syksyyn joukkue on kiinni historiansa ensimmäisessä mitalissa. Tulevien vuosien suunnitelmat ovat vielä auki, mutta ovet ovat raollaan suurempiin ympyröihin. Siitä hyvänä osoituksena ensimmäinen maajoukkuekutsu.
Mikko Seppälä
