LIETO. Duudsonien Jarppi (Jarno Leppälä) ja HP (Hannu-Pekka Parviainen) kävivät torstaina 25. elokuuta Tarvashovissa puhumassa Tarvasjoen koululaisille koulukiusaamisesta, positiivisesta anarkiasta ja omasta tarinastaan.
– Me tavattiin kaikki Seinäjoella ala-asteikäisinä. Jarppi, Jarno ja Jukka olivat kaikki samassa koulussa ja minä tutustuin heihin laskettelurinteessä, kertoo HP.
– Jukka oli duracell-pupu, minä olin Jukan aavistuksen kömpelömpi kaveri, HP oli suklaasilmäinen rakastaja toisesta koulusta ja Jarno oli meidän nörtti, kertoo Jarppi ala-asteajoista.
Unelmista totta
Neljää kaverusta yhdisti harrastukset: lumilautailu, skeittaaminen ja temppujen kuvaaminen. Pikkuhiljaa poikien unelmaksi tuli se, että he voisivat tehdä oman tv-ohjelman. Ensimmäinen tv-sarja tehtiin Moon-tv:lle. Siitä tuli heti kanavan suosituin ohjelma. Sen jälkeen ohjelmia alettiin näyttää myös Nelosella, jonka kautta ne tavoittivat vielä suuremman yleisön. Vuonna 2004 pojat päättivät alkaa tehdä tv-ohjelmia myös ulkomailla.
– Reitti maailmalle piti opiskella itse, sillä Suomesta ei juuri oltu viety tv-ohjelmia ulkomaille, he kertovat.
Vuonna 2006 he saivat ensimmäiset ohjelmat Australiaan ja vuonna 2010 he saivat toteuttaa suuren unelmansa, eli kuvata Amerikassa. Jarppi muisteli Amerikan valloitusta:
– Minä, Jukka ja Jarno lähdimme Jenkkeihin ja HP:n piti tulla perässä. Sitten saimmekin HP:lta vähän itkuisen puhelun, että häneltä meni polvesta eturistiside poikki lumilautaillessa. Sovimme, että me kolme teemme temput ja HP komppaa. Siinä oli pientä intoa näyttää amerikkalaisille, mitä me osaamme ja tuli sitten otettua vähän ylimääräisiä riskejä. No toisena kuvauspäivänä Jarno laski kanootilla hyppyriä ja kanootti kääntyikin ilmassa ympäri ja tuli väärin päin alas ja Jarno mursi kylkiluunsa. No me Jukan kanssa päätimme, että me ollaan niin timanttisessa kunnossa, että me teemme kahdestaan kaikki temput ja Jarno ja HP komppaa. No seuraavaksi minä hyppäsin maasturilla rekan perävaunun läpi ja alastulo meni pieleen. Yksi selkänikama painui läjään ja jouduin kolmeksi kuukaudeksi selkätukeen. Taas pidimme sairaalassa kriisipalaverin. Jukka sanoi, että hän tekee temput ja me kolme muuta komppaamme. Kun tuli kymmenes kuvauspäivä, Jukalta meni häntäluu ja nilkka. Tämä oli meidän isoin unelma. 10 päivää oli kuvattu, 55 kuvauspäivää oli jäljellä ja kaikki miehet pois olivat pelistä, Jarppi kertoo.
HP jatkaa hänen tarinansa loppuun:
– No luovutimmeko? Emme tietenkään! Pidimme pienen tauon ja saimme lopulta kaiken kuvattua! Mikään ei ole mahrotonta, muistakaa se!
Ystävyys, positiivinen anarkia ja luovuus
Duudsoneille tärkeitä asioita ovat ystävyys, positiivinen anarkia ja luovuus.
– Ystävyys on meille kaikkein tärkein asia koko tässä hommassa. Olemme tunteneet toisemme 25 vuotta ja siihen on mahtunut paljon hetkiä, jotka on ollut hienoa saada kokea parhaiden ystävien kanssa, sanoo HP.
– Ei saisi koskaan unohtaa pilkettä silmäkulmassa ja lapsenmielisyyttä, Jarppi puolestaan selittää heidän ajatustaan positiivisesta anarkiasta.
Luovuuden kautta on taas etsitty vaihtoehtoisia reittejä päästä samaan lopputulokseen.
– Esimerkiksi puuhun kiipeäminen on varmasti hauskempaa takapuoli edellä – varsinkin niille sivusta seuraaville kavereille, Jarppi selittää.
Meidän luokassa ei kiusata!
Duudsonit ovat kiertäneet jo monissa kouluissa puhumassa kiusaamisen typeryydestä.
– Kiusaaminen ei hyödytä ketään. Se ei todellakaan hyödytä kiusattua, mutta ei myöskään kiusaajaa, he muistuttavat.
Myös Duudsoneilla on kokemusta kiusaamisesta.
– Jukka muutti ala-asteikäisenä Härmästä Seinäjoelle. Hän päätti, ettei muuten jää kenenkään jalkoihin. Hän ei ensin edes tajunnut, että hänen toimintansa oli kiusaamista. Hän tuli kuitenkin järkiinsä, kävi pyytämässä anteeksi kiusaamiltaan ihmisiltä ja alkoi toimia toisin. Ainut asia, mitä Jukka sanoo katuvansa, on se, että hän kiusasi koulussa muita, Duudsonit kertovat.
Jarnoa taas kiusattiin koulussa: tönittiin, heitettiin pipoa hankeen, jätettiin pois porukoista.
– Kun Jarno muisteli tämän koulukiertueen alkaessa omia kouluvuosiaan, asioita joista on kulunut 25 vuotta, hän alkoi itkeä. Sillä niin paljon edelleen ne muistot kiusaamisesta satuttaa. Jarno puhui asiasta kotona ja koulussa ja kiusaamiseen päästiin puuttumaan, mutta vasta yläasteella, kun sitä oli jatkunut jo todella pitkään, Duudsonit kertovat ja muistuttavatkin, että aina kannattaa pyytää apua.
– Nyt kun olemme kierrelleet erilaisilla keikoilla ympäri Suomea, ne Jarnon kiusaajat ovat tulleet omien lastensa kanssa pyytämään Jarnolta nimikirjoitusta. Suomi on pieni paikka. Juuri nyt vieressäsi saattaa istua ihminen, joka on joskus päättämässä siitä, toteutuuko joku sinun unelmasi vai ei, he sanovat.
HP otti esiin puhtaan paperin, rypisti sen, talloi, ja lopuksi avasi sen.
– Jos mä nyt pyydän tältä paperilta anteeksi, niin tuleeko tä taas sileäksi ja puhtaaksi? No ei! Samalla tavalla kiusaaminen voi jättää pysyvät jäljet, vaikka jälkikäteen pyytäisi anteeksi.
Tapaamisen lopuksi Jarppi, HP ja kaikki oppilaat luokittain allekirjoittivat sopimuksen, jossa luvataan, että meidän luokassa ei kiusata.
– Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen! neuvoo HP.
Idoleita jo 10 vuotta
Kasiluokkalaiset Atte Raitaluoma, Ville Riikonen, ja Anton Virtanen olivat iloisia Duudsonien tapaamisesta.
– Ihan päälliköitä! Ne on ollut mun idoleita 4-vuotiaasta asti. Olen kyllä kuullut nuo tarinat jo youtubesta, mutta olihan se kiva, että tänne Tarvasjoellekin saatiin Duudsonit, sanoo Riikonen, joka fanittaa erityisesti Jarppia.
Raitaluoma ja Virtanen tutustuivat Duudsoneihin puolestaan vasta kouluikäisinä, mutta hekin ovat seuranneet ohjelmia ahkerasti.
Pojat uskovat, että kaikissa kouluissa on jonkin verran kiusaamista. Heidän koulussaan sitä näkee onneksi harvemmin. He kuitenkin uskovat, että Duudsonien vierailun jälkeen sitä ei ole enää senkään vertaa.
Janica Vilen
