Matkalla Kuusiston linnanraunioille on vuonna 1738 rakennettu kartano, joka on toiminut vuodesta 2013 asti Taidekartanona. Tämän kesän näyttely kutsuu kävijöitä oivaltamaan ja nauttimaan taiteesta historiallisessa miljöössä ja sen ohjaamana.
KUVATAIDE. Kaarinan Kuusistossa luontopolkujen ja linnanraunioiden kupeessa on Taidekartano, jossa vietettiin tämän kesän näyttelyn avajaisia 16. kesäkuuta. Esillä on kaarinalaisen Merja Markkulan yksityisnäyttely ’Viitteet – References’. Markkula on paitsi taiteilija myös hedelmällisyystutkija ja kehitysbiologian dosentti. Näyttelyn nimi viittaakin akateemiseen maailmaan.
– Olen aloittanut taiteilijana 15 vuotta sitten. Tein silloin toimintasuunnitelman vuoteen 2017 asti. Ensimmäinen näyttelyni oli Johdanto ja nyt ollaan jo lopussa, eli Viitteissä. Olen koonnut tähän näyttelyyn kaikkea sellaista, joka on ollut olennaista taiteeni kannalta, taiteilija kertoo.
Hänen mielestään sekä tieteessä että taiteessa olennaista on nähdä asioita toisin. Hyvä esimerkki hänen ajatuksista on teos Hän tulee (2014). Teoksessa on kaksi huovutettua jalkaa, joista toinen on seinän toisella ja toinen toisella puolella niin, että kun teosta katsoo oviaukon kohdalta, näyttää kuin joku kävelisi seinän läpi.
– Tämä joku on tässä talon rakenteissa. Aina täytyy olla niitä ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä ovia sinne, missä ovea ei ole ja kulkea jostain, mistä ei yleensä mennä. Vasemman ja oikean jalan välissä on koko tämä kulttuurinen miljöö, taiteilija selittää teostaan.
Hänen käsityksensä mukaan tiede ja taide ovat sisarukset, joissa on paljon samanlaista.
– Molemmissa tarvitaan pitkää opiskelua ja menetelmien tuntemista, mutta molemmissa oleellinen tulee siitä, että uskaltaa tehdä loikan jonkun sellaisen yli, jota ei varmasti tiedetä. Molempiin linkkautuu luovuus ja käsillä tekeminen. Aivojen kehitystutkijat käyvätkin keskustelua siitä, muuttuiko käsi nykyiseen muotoonsa aivojen myötä vai muokkasiko käsi aivoja, selittää Markkula.
Taiteen politiikka
Moniin Markkulan teoksiin sisältyy myös poliittinen viesti. Teoksillaan hän ottaa kantaa muun muassa veden kulutukseen ja arvostuksen puutteeseen, vanhenemiseen ja kuolemaan liittyviin tabuihin, markkinavoimiin, leikkauksiin tieteeltä ja hyvinvoinnilta, tuhlaamiseen ja luonnon likaamiseen.
Ulko-ovelta tullessa katse kiinnittyy ensimmäiseksi Vanhan vaimon kojootti -nimiseen teokseen, jossa huovutetusta korsettimaisesta yläosasta roikkuu silkkisifonki, jonka päällä kulkevat leikkieläimet.
– Monissa kulttuureissa ajatellaan, että vanhuus tuo mukavaan viisautta ja arvostusta. Vanhalla on myös paremmat mahdollisuudet hiotumpaan ymmärrykseen. Silti monet naiset tekevät kaikkensa, etteivät vain näyttäisi vanhalta, taiteilija kertoo ajatuksistaan, jotka inspiroivat häntä tähän teokseen.
Suurimman huomion saavat kuitenkin vesiaiheiset teokset. Kaksi näyttelyhuonetta on nimettykin vesivastuuhuoneiksi.
– Suomessa me olemme vedestä hyvin rikkaita. Kuitenkaan emme ole suojelemassa pohjavesivarantoja siten kuin minun mielestäni pitäisi. Meillä on varaa huuhtoa pohjavedellä vessanpyttyjä. Mutta maailmalla kuivuus on yksi suuri syy siihen, miksi ihmiset joutuvat lähtemään omilta asuinsijoiltaan, ja kun vaelletaan, syntyy myös konflikteja, Markkula sanoo.
Yksi teoksista on valokuva hänen tekemästään installaatiosta Kankaanjärveltä Virttaankankaan pohjavesialueelta. Kuvassa valkoiset kuolinpaidat roikkuivat järven rannalla.
– Jos jokivettä puhdistetaan juomavedeksi, pitäisi mielestäni käyttää sellaisia menetelmiä, joissa suodattimet ovat ihmisen hallittavissa eikä esimerkiksi hiekkaharjuja, hän sanoo.
Hänellä on käynnissä myös nukkeprojekti.
– Teen kelluvia nukkeja, joihin on liitetty pulloposti.Kirje on kirjoitettu kolmella kielellä. Toivon löytäjän palauttavan nuken. Nuket keräävät näytettä saaristomeren vedestä ja kun saan märkiä postipaketteja, pääsen tutkimaan, mitä nuket ovat keränneet matkallansa, selittää Markkula.
Nuket lähtevät matkaan heinäkuussa ja tuloksista syntyy näyttely, joka tulee esille ensi vuonna.
Kartanomiljöö vaikuttaa teoksiin ja tulkintaan
Taidekartano on rakennettu vuonna 1738 everstin virkataloksi. Nykyisin sen omistaa Senaatti, jolta Taidekartano vuokraa tiloja Museoviraston kautta.
Ihmiset saavat katsella esteetöntä näkymää idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Ovesta ja ikkunoista ulos ja toisaalta sisälle taiteeseen. Oma erityinen taideteoksensa on se näkymä, jonka mahdollistaa kuusi perättäistä huonetta, joiden oviaukot osuvat kohdikkain.
– Lisäksi tämän kartanon äänimaailma – rauha, hiljaisuus ja linnunlaulu – antaa myös visuaaliselle ilmaisulle aivan toisenlaidet mahdollisuudet, kiittelee Markkula.
Tämän kesän näyttely on ripustettu niin, että kartanomiljöö pääsee vaikuttamaan teosten kokemiseen ja tulkintaan. Valoja ei ole kohdistettu taideteoksiin, vaan miljöön annetaan korostua. Ikkunoista tuleva auringon valo tekee aurinkoisina päivinä sateenkaaria taideteoksista roikuvvista kristalleista.
– Tässä vuosien saatossa olen saanut ilokseni huomata, kuinka ihmiset hidastuvat tullessaan tähän tilaan. Kaikki me synnytään ja lopulta kuollaan. Ja mihin ihmeeseen meillä on siinä välissä niin kauhea kiire? Markkula kysyy.
Näyttelyn viimeisessä huoneessa on teos nimeltä Kahvila. Kahvilassa myydään paitsi kahvia myös taiteilijan tekemiä leivoksia, joista jokainen on oma taideteoksensa.
– Kahvikupin ääressä myös avautuu mahdollisuus pohtia näkemäänsä taidetta kontaktissa ihmisten kanssa. Olen täällä myös itse paljon paikalla ja valmiina keskustelemaan kävijöiden kanssa, Markkula sanoo.
Lisää kokemuksia puutarhassa ja residenssissä
Taidekartano on tänä kesänä vuokrannut myös tien toisella puolella olevan vahtimestarin talon residenssiksi kutsutaiteilijoille. Tällä hetkellä siellä asuu ja työskentelee turkulainen kudontataiteeseen erikoistunut Mirva Kuvaja. Heinäkuussa hänen seurakseen ovat tulossa Lesley Kadish ja Caroline Dear.
– Minulla on residenssissä kahdet kangaspuut. Yksittäiset ihmiset voivat varata kangaspuita itsenäistä mattoretriittiä varten. Maton kutominen on nimittäin todella terapeuttista. Täällä voi yöpyä, minä voin auttaa alkuun ja myydä matonkuteet. Eli ennalta ei tarvitse osata mitään, Kuvaja kannustaa.
Lisäksi hän suunnittelee järjestävänsä hedelmätarhassa pienille ryhmille kudontapajoja. 10.7. alkaen hän pitää joka sunnuntai työhuoneensa oven auki, jolloin kuka tahansa voi käydä tutustumassa taiteilijan työhön ja residenssielämään.
Taidekokemuksia on tarjolla myös kartanon puutarhassa, jota Mirva Kuvaja on niittänyt esiin ihmisten koettavaksi. Hän on tehnyt puutarhaan myös erilaisia pisteitä taiteen tekemiselle ja luonnon aistimiselle. Esimerkiksi syreenimajan sisällä on oksille ripustettu loimi, johon kävijät voivat pujottaa kaikkea, mitä luonnosta löytävät.
Yhteen taidekätköön on selkeä nuoli ja muutkin ovat helposti löydettävissä, vaikkakaan eivät suoraan polulla.
– Halusin, että ihmiset saavat kokea löytämisen iloa ja päätyä taidekokemuksen äärelle vaikka vahingossa, Kuvaja selittää.
Kuusiston aluetta kehitetään
Kuusiston linnan rauniot ovat mukana Metsähallituksen historiallisten matkailukohteiden kehittämisprojektissa eli Lights On! -hankkeessa. Myös Taidekartano on osallistunut projektiin.
Merja Markkula toivoisi linnanraunioiden säilyvän retriittityyppisenä paikkana arjesta irtautumiselle, sillä puuhamaita on hänen mielestään jo ihan riittävästi.
– Olen kysellyt ihmisiltä, mitä täällä pitäisi vielä olla. Monet ovat toivoneet vesipistettä, jotta voisi pestä kädet ja täyttää juomapullon. Lisäksi toivotaan vähemmän haisevaa huussia, hän kertoo.
– Rauniot olisivat hyvä paikka esittävälle taiteelle, mutta ei ehkä pysyvälle taiteelle tai massalavoille, ettei paikasta tule kulissia. Luonnolle, raunioille, hiljaisuudelle ja löytämiselle pitää jättää tilaa. Tällaisena tämä on loistava paikka retriittityyppiselle irtautumiselle. Tämä on lähellä kaupunkia ja samalla tulee tunne, että on mennyt todella kauas omasta arjestaan, jatkaa Markkula.
Tällä hetkellä linnanraunioiden läheisyydessä ei ole muuta kahvilatoimintaa kuin Taidekartanon kahvila. Taidekartano on kesällä auki joka päivä klo 11–17.
– Linnanraunioilla käyvät ihmiset poikkeavat meillä paljon. Moni tulee vain kysymään matkailuneuvoja ja kahville. Keskimäärin kävijöitä on ollut kesässä 4000–4500, Markkula kertoo.
Janica Vilen
