Piikkiön paikallispubin ovella riittää hauiksen puristelijoita, eikä ihme: Ovella seisoo nimittäin voimanoston Suomen mestari, joka tähtää ensi vuonna kansainvälisiin kisoihin.
VOIMANNOSTO. Piikkiöläinen Teemu Laaksonen (s. 1986) voitti voimanoston Suomen mestaruuden huhtikuun alussa Helsingissä alle 100-kiloisten sarjassa. Heti pari viikkoa myöhemmin 24.4. hän ylsi kotikentällään Piikkiössä SM-hopealle.
– Oli kiva kisata, kun oli kavereita katsomossa, vaikka enemmänkin olisi voinut olla ihmisiä paikalla, hän kommentoi. Kilpailijoita Piikkiön kisoissa oli lähes sata.
Suomen mestaruuden hän voitti tuloksella 730. Piikkiön kisoissa hän nosti ennätystuloksensa 765, mutta taso oli sen verran kovempi, että hän jäi hopealle. Voimanostossa tulos syntyy kolmen lajin yhteenlasketuista kiloista: kyykystä, penkkipunnerruksesta ja maastavedosta, joista Laaksosen vahvin laji on kyykky. Jokaisesta lajista on kolme yritystä ja jokaisesta on saatava yksi hyväksytty tulos.
Laaksonen aloitti voimailun armeijassa.
– Sen jälkeen muutaman vuoden katselin sitä salitouhua ja seurasin kyllä kisoja, mutta en vielä uskaltanut lähteä itse kilpailemaan. Ensimmäiset viralliset kisani olivat viime syksynä Paimiossa, jossa voitin oman sarjani, hän kertoo.
Voimanostossa häntä kiehtoo lajin monipuolisuus.
– Voimailu on vähän sellaista äijätouhua. Yritetään saada mahdollisimman isoja painoja ylös. Siitä saa voimaa, ja yhdessä salilla touhuaminen on mukavaa, hän selittää.
Salilla käyminen on kuitenkin vain yksi osa harrastusta.
– Ruokavalio ja lepo ovat myös tärkeitä. Kaikki alkaa siitä, mitä laitan aamulla suuhuni. Syön raakoja kananmunia 5–10 päivässä, lisäksi paljon puuroa, banaania, rahkaa, kanaa, lihaa ja lisäravinteita. Eniten täytyy vahtia, että saan tarpeeksi proteiinia, hän kertoo.
Hauiksen puristelijoita riittää
Töissä Laaksonen on rakennuksilla ja lisäksi hän tekee portsarin töitä Piikkiön paikallispubissa.
– Raksatöissä on hyötyä voimasta ja hyvästä peruskunnosta, hän sanoo.
Kehonsa muuttumista hän ei itse huomaa, mutta puoliso ja kaverit ovat kommentoineet lihasten kasvua. Sama on huomattu myös pubin ovella.
– Hauiksen puristelijoita on riittänyt niin kauan, kun olen portsarina ollut, Laaksonen naurahtaa.
Monta syytä menestykseen
Laaksosen menestykseen on monta syytä.
– Minulla on niin sanotusti välitykset kohdillaan, koska olen lyhyt. Pituudesta on tässä lajissa haittaa, selittää 175-senttinen Laaksonen.
Lisäksi hän kiittelee puolisonsa tukea, sillä kisoihin valmistautuessa häntä ei juuri kotona näy. Myös töissä suhtaudutaan hyvin hänen kisaamiseen.
– Pomoni kisaa itsekin ja hän ymmärtää ja joustaa, kun tietää, että on tarkkaa, koska syö, hän selittää.
Kiitoksen ansaitsee myös hänen piikkiöläinen treenikaverinsa Teemu Leppänen.
– Hän aloitti jo 13-vuotiaana ja hänellä on jo kansainvälisenkin tason mitaleja. Tsemppaamme toisiamme, teemme treeniohjelmat yhdessä ja jeesaamme toisiamme treeneissä ja kisoissa, Laaksonen kertoo.
Ensi vuonna Laaksonen suuntaa kansainvälisiin kisoihin.
– Sitä ennen pitää miettiä, lähdenkö tiputtamaan painoluokkaa. Nyt olen omassa sarjassani köykäisimmästä päästä, ja voimanostossa muutamallakin kilolla on suuri vaikutus, hän sanoo.
Laaksonen toivoisi Piikkiöön parempia harrastusmahdollisuuksia
Laaksonen aloitti harrastuksensa Piikkiön Pontelassa, jossa hän treenasi vajaat kymmenen vuotta.
– Se oli aluksi ilmainen sali. Kun se muuttui maksulliseksi, pyysimme, että siitä alettaisi pitää huolta. Kävin palavereissa ja lähettelin sähköposteja, mutta silti sinne ei hommattu vuoden aikana mitään uutta, hän harmittelee ja siirtyikin lopulta treenaamaan Turkuun.
Turussa tuloksetkin alkoivat nousta vauhdilla, kun oli paremmat puitteet ja enemmän treenikavereita, joiden kanssa sai vaihdettua vinkkejä.
– Piikkiössä investoidaan lähinnä jalkapalloon, minkä tietysti ymmärrän, sillä onhan jalkapalloilijoita ihan älytön määrä verrattuna voimanostajiin. Olen itsekin pelannut jalkapalloa koko junnuikäni. Mutta me olisimme tarvinneet vain muutaman sadan euron investointeja. Niiden avulla sali olisi ollut houkuttelevampi myös uusille harrastajille. Teinipoikien on aika vaikea tulla tuon tyyppiselle ”junttipunttisalille”, hän sanoo.
Laaksonen uskoo, että monipuolisempi lajien tukeminen voisi kannustaa useampia nuoria liikunnan pariin.
– Se voisi auttaa, kun olisi useampia lajeja, joista voisi valita. Nykyään niin monet nuoret viettävät aikansa älypuhelin kourassa, hän harmittelee.
Voimanostoa suositellaan yleensä vasta aikuisille. Laaksosen mielestä 15 voisi olla hyvä ikä aloittaa, kunhan lähtee rauhassa liikkeelle.
– On tutkimuksia, joiden mukaan pituuskasvu voi kärsiä, jos alkaa treenata liian kovaa liian nuorena. Mutta on myös tutkimuksia toiseenkin suuntaan. Enemmän olen huolissani siitä, että paikat eivät kestä. Itse olen päässyt aika helpolla. Suurimmaksi osaksi kaikki kivut ovat menneet ohi buranalla ja kylmäpusseilla. Lisäksi pidän huolta kehostani venyttelemällä, rullaamalla lihaksia, käymällä hierojalla ja antamalla kropalle tarpeeksi lepoa, hän listaa.
Janica Vilen
*Korjattu 20.5. voimannosto muotoon voimanosto.
