Raision Papinkalliolla tehtiin kaivauksia vuosina 2006–2015. Papinkallio 1 on ollut asuinalue ja myös Papinkallio 2 on liittynyt jotenkin elämiseen, mutta varmuutta ei ole.
RAISIO. Raision museon tutkija Jari Näränen esitteli perjantaina 1. huhtikuuta Papinkallion kaivauksilla tehtyjä löytöjä. Esitelmä pidettiin Turun kaupungin vapaa-aikatoimialan järjestämässä esittelytilaisuudessa, jossa kerrottiin Varsinais-Suomessa vuonna 2015 käynnissä olleista arkeologisista kenttätöistä.
Papinkallion tutkimusalue koostuu kahdesta paikasta: Papinkallio 1:stä ja Papinkallio 2:sta. Kaivauksia alueella on tehty vuosina 2006–2011 sekä kesällä 2015.
Papinkallio 1 on tutkimuksissa päätelty jonkinlaiseksi asuinpaikaksi, joka on tutkimusten mukaan ollut käytössä kahtena eri aikakautena: esiroomalaisella rautakaudella sekä rautakauden lopulla, eli 1000–1100-luvulla. Asutuksen jatkuvuutta ei tutkimuksissa ole voitu todistaa.
– Olen taipuvainen ajattelemaan niin, ettei asuminen ole ollut yhtäjaksoista, Näränen pohtii.
Papinkallio 2 on alueena epäselvempi, eikä Näräsen mukaan ole vieläkään varmaa, mikä alueen tarkoitus on ollut. Tutkimusalueelta on kuitenkin aiemmin löydetty tulen rapauttamia kivimuodostelmia, jotka viittaavat jonkinlaiseen uuniin tai tulisijaan. Tätä pidettiin niin kiinnostavana, että kaivauksia haluttiin viime kesänä jatkaa.
Keramiikkalöytöjä huikea määrä
Kesällä 2015 alueelta avattiin 23 neliömetrin laajuinen alue. Kaivauksissa löydettiin kivikon alta hiiltynyttä puuta. Merkillepantava löytö oli myös poikkeuksellinen, täysin soikea kivi. Vastaavanlaisia kiviä ei ollut muita, joten jonkun on pitänyt poimia kivi mukaansa ja tuoda se paikalle. Kaivamisen edetessä maasta oli löytynyt myös tummempi maa-alue, jota tutkittiin. Kuudennen kaivuukerroksen jälkeen löydettiin viimeinkin puhdasta maata. Sääolot kuitenkin vaikeuttivat kenttätöitä.
– Kesä oli märkä ja likaista maata kulkeutui puhtaalle maalle, Jari Näränen valittelee.
Vaikeuksista huolimatta löytöjäkin tehtiin. Esimerkiksi palanutta savea kesän 2015 kaivauksissa löydettiin 23 neliön alueelta 14629 kappaletta. Vastaavasti vuoden 2011 kaivauksissa, 60-neliöiseltä alueelta, löydettiin 307 palanutta savikappaletta.
Myös keramiikkaa on löydetty molempina vuosina. Vuonna 2015 keramiikkaa löytyi 28 kappaletta. Aivan yksinkertaista keramiikan tutkiminen ei kuitenkaan ole:
– Keramiikkaa on löydetty huikeasti, mutta siitä puuttuu koristelut, eikä niitä siksi voida ajoittaa, Jari Näränen kertoo.
Palanut savi ja keramiikka myös muistuttavat paljon toisiaan: aine on samaa eikä pintoja ole. Se tekee löytöjen erottamisesta haastavaa.
Eri alueilla selvä yhteys
Papinkallion alueet liittyvät tutkimusten mukaan toisiinsa. Papinkallio 2:n varhaiset vaiheet ovat kuitenkin hyvin epämääräisiä. Sen käyttötarkoitus on kuitenkin selvästi ollut erilainen kuin Papinkallio 1:n, joka on todettu asuinalueeksi. Tästä on voitu päätellä, että Papinkallio 2 on saattanut olla esimerkiksi verstasalue. Pieniksi jääneet löydöt eivät juuri auta, sillä niistä ei voida päätellä mitään.
Omat ongelmansa ovat aiheuttaneet myös 1950–60-luvuilla Papinkallio 2:n alueella ollut hevoshaka. Hevoset ovat talloneet maata niin, että muinaisjäänteet ovat kärsineet. Toisaalta Näräsen havaintoja kuullut yleisö ällisteli sitä, etteivät painavat eläimet ole pilanneet jäänteitä täysin. Jotain kuitenkin Jari Näränen pystyy Papinkallion alueesta kertomaan:
– Jollain tavalla Papinkallio 2 on liittynyt elämiseen. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi kalmisto, Näränen toteaa.
Nyt tutkimukset Papinkalliolla ovat loppuneet.
– Peltojen vuokrasopimuksista riippuen tehdään joitakin kaivauksia pelloilla kirkon lähellä silti vielä vuonna 2017, Jari Näränen valottaa.
Eino Nurmisto
