Anarkistimusikaaliksi, outojen oopperaksi ja homokabareeksi kuvailtu ja nopeasti kulttimaiseen noussut musikaali Homo! sai kantaesityksensä Suomen Kansallisteatterissa syksyllä 2011 käsikirjoittajansa Pirkko Saision ohjaamana. Se valittiin vuoden parhaaksi kotimaiseksi näytelmäksi. Viisi vuotta myöhemmin se esitetään Kaarinan Nuorisoteatterissa, joka onkin tunnettu rohkeista valinnoistaan näytelmätekstien suhteen.
TEATTERI. Kaarinan Nuorisoteatterin ensi-illassa nähdään perjantaina 1. huhtikuuta Pirkko Saision käsikirjoittama ja Jussi Tuurnan säveltämä Homo! Näytelmän ohjaaja Heini Vahteralla oli monta syytä valita juuri Homo! tämän kevään näytelmäksi.
– Tämä on loistava, herkullinen ja rohkea teksti, joka on edelleen valitettavasti ajankohtainen, hän perustelee.
Näytelmässä perätään homoille samoja oikeuksia kuin heteroilla on.
– Nyky-yhteiskunta on suunniteltu palvelemaan heteroita, eivätkä kaikki ole valmiita muuttamaan käsitystään rakkaudesta. Mutta kuka päättää, kenellä on oikeus rakastaa? Kysyy KaNuTe ja toivottaa kaikki tervetulleeksi tuulettamaan ennakkoluulojaan kabareetunnelmiin.
– Toivon, että katsomoon tulisi ihmisiä, joita homokysymys kiinnostaa ja myös niitä, joita sen käsittely ärsyttää, hän jatkaa.
Turun seudun teattereissa on käynnissä Vahteran sanoin homokevät.
– Yhtäkkiä joka puolella käsitellään samaa aihetta. Vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on tärkeää, ja ehkä siksi moni teatteri on valinnut saman kysymyksen, hän pohtii.
KaNuTen nuoret näyttelijät antavat mielellään oman panoksensa teemakevääseen.
– Turun Kaupunginteatterin Neljäntienristeys käsittelee homoutta sota-aikana, Ylioppilasteatterin Hellyys taas 80-luvun Ruotsissa ja Homo! paljastaa puolestaan paljon nykyajasta, näyttelijät pohtivat. Sama teema jatkuu vielä ensi vuoden puolella, kun Turun Kaupunginteatteri kertoo kaarinalaisen Tom of Finlandin tarinan musikaalin muodossa.
Olavi Uusivirran saappaat on täytetty – ja vielä enemmän
Näytelmän tarina rakentuu Teräksen perheen ympärille. Perheen koti-isä ja näytelmän näkökulmahenkilö Veijo (Urpo Helenius) käy terapiassa puhumassa miehiin liittyvistä tunteistaan. Äiti Hellevi (Vehka Liimatainen) on kristitty kansanedustaja, joka käy tv:ssä laukomassa ennakkoluulojaan homoudesta. Perheen tytär Rebekka (Roosa Lumme) opiskelee yliopistolla geeniteknologiaa ja kyseenalaistaa aktiivisesti äitinsä arvoja. Lisäksi perheessä on au pair, Moritz (Antti Saarikallio), joka herättää kaikissa perheenjäsenissä romanttisia tunteita. Moritz itse taas rakastuu Atikiin, jota näyttelee 19-vuotias Niko Santanen.
– Hän on todellinen löytö! Voisin väittää, että tuleva tähti – aikamoinen kultakimpale, ohjaaja suitsuttaa.
Atikia Kansallisteatterissa näytelleen Olavi Uusivirran suuret saappaat on siis täytetty?
– Ja vielä enemmän, lupaa Vahtera.
Moritzin rooliin taas hyppää turkulainen 22-vuotias Antti Saarikallio, joka on kartuttanut näyttelijäkokemusta Ylioppilasteatterissa. Hän on joskus käynyt laulutunneilla, mutta siitä on aikaa. Silti musikaalin päätähtenä loistaminen ei jännitä häntä.
– Moritzin omassa biisissä saan keskittyä tanssimiseen muiden laulaessa ja Atikin kanssa tehtävässä duetossa yhteinen tunne löytyy helposti laulun kautta, hän kommentoi.
Yhteensä Kaarinan Nuorisoteatterin lavalla nähdään 11 näyttelijää, joista neljä soittaa myös bändissä. Muut näyttelijät ovat 17–25-vuotiaita, mutta näkökulmahenkilö Veijoa näyttelee keski-ikäinen Urpo Helenius.
– Halusin tällä korostaa ristiriitaa konservatiivisen ja uuden raikkaan ajan välillä, ohjaaja selittää.
KaNuTen versiossa uhri ei jää uhriksi
Näytelmää on leikattu reippaalla kädellä. Kaarinan esitys tulee olemaan maksimissaan 2,5 tuntia väliaikoineen. Lisäksi sisältöön on tehty jonkin verran muutoksia. Suurin niistä on se, ettei näytelmässä jääkiekkojoukkueen joukkoraiskauksen uhriksi joutuva Rebekka jääkkään uhriksi, vaan voimautuu:
– Olemme pohtineet paljon, onko kohtaus perusteltu ja mitä kirjailija on siinä ajatellut. Ensimmäisellä lukukerralla kohtaus hämmensi minua kovasti. Mietin, miksi mukana on niin voimakas kohtaus, joka on selvästi eri tyylilajissa. Mutta näen, että Pirkko Saisiolla on ollut vahva väite sillä, että yhtäkkiä tulee raju leikkaus tragediaan, Vahtera pohtii.
Kansallisteatterissa Rebekkaa näytellyt Anna Paavilainen on nostanut julkisuudessa esiin, kuinka rankkaa on tulla raiskatuksi teatterin lavalla satoja kertoja. Hänen ajatuksistaan on syntynyt myös aiheeseen pureutuva monologi Play Rape.
Kaarinassa Rebekkaa näyttelee 19-vuotias lietolainen Roosa Lumme.
– Onhan se tietyllä tapaa rankkaa. Pitäisi pystyä näyttelemään raiskauskohtaus itsensä kautta, mutta kuitenkin ajattelematta sitä oman elämän kautta. Tämän uuden loppuratkaisun kautta pystyn elämään asian loppuun asti jokaisessa esityksessä, joten se ei jää vaivaamaan, hän uskoo.
Toisena suurimpana muutoksena Kaarinassa on Hellevin hahmon pehmentäminen.
– Olemme antaneet Helleville enemmän armoa ja ymmärrystä. Hän ei ole puhdas pahatar, vaan myöskin ihminen ja kaunis, kuvailee Vahtera.
Musiikilla ja yleisöllä on omat roolinsa
Bändiä johtaa turkulainen 23-vuotias Antti Ainola, joka pitää näytelmän musiikkia todella monipuolisena:
– Siinä liikutaan tangosta kansanmusiikkiin ja kevyeen oopperaan. Kaikkiaan tämä on tosi perinteinen kabaree ja välillä tulee esiin vähän taistolaistakin meininkiä. Kokonaisuudessaan musiikki on mahtipontista ja tunteikasta, analysoi Ainola.
Näyttämön neljäs seinä rikotaan, eli myös yleisöön otetaan kontaktia.
– Ei tämä kuitenkaan ole osallistavaa teatteria. Ei siis tarvitse pelätä joutuvansa lavalle, mutta kontaktia otetaan, näyttelijät kertovat.
Viidessä vuodessa on tapahtunut yllättävä vähän
Tekstissä esiin nostettavat yhdenvertaisuuskysymykset eivät ole muuttuneet oikeastaan miksikään viidessä vuodessa.
– No kirkko on tullut ehkä enemmän esille mediassa. Se tuo vähän lisämaustetta. Vielä tämä näytelmä toimii hyvin, mutta tuskin enää 20 vuoden päästä, toivoo Antti Ainola.
– Ja äitiyslakialoitekin tuo tekstiin uutta näkökulmaa, lisää Antti Saarikallio.
KaNuTessa remontoidaan tiloja ja toimintatapoja
Musikaalin ohjaaja Heini Vahtera on myös Kaarinan Nuorisoteatterin uusi johtaja. Kaarinalainen Vahtera on yleisölle tuttu jo syksyllä esitetystä Pinokkiosta. KaNuTessa hän haluaa remontoida sekä tiloja että toimintatapoja.
– Haluan kääntää katseen enemmän nuoriin ja aktivoida heitä tekemään teatteria eri rooleissa. Olemme aloittaneet oppipoika/tyttö-menetelmän, jossa opetetaan nuoria myös muun muassa valosuunnittelijoiksi ja puvustajiksi. Tähän asti nuoret ovat olleet lähinnä lavalla ja ammattilaiset ovat tehneet muut työt, kertoo Vahtera.
Myös ulkoisia puitteita laitetaan kuntoon. Katsomoon rakennetaan selkänojat ja sitä kautta yritetään saada katsojat viihtymään paremmin.
Homo!-musikaalin lavastus korostaa kaappiteemaa.
– Se sopii tänne hyvin, kun tila on ummehtunut ja ahdas jo itsessään, vitsailee ohjaaja haaveillen myös pienestä pintaremontista.
Janica Vilen
