KUUKAUDEN ESINE. Raision museo Harkon tammikuun esine poikkeaa huomattavasti aikaisemmin tässä sarjassa esitellyistä. Itse asiassa kyseessä ei ole esine, vaan savitiivisteen pala. Se on kaivauslöytö Kuloisten Papinkallion rautakautiselta löytöpaikalta vuoden 2005 kaivauksista. Kyseisenä vuonna tutkimuskohteena oli Papinkallio 2.
Savitiiviste on palanutta savea, jossa on nähtävissä erilaisia painanteita, esim. puunsyiden saven pintaan jättämiä painanteita. Palanut savi jaetaan kolmeen ryhmään, jotka ovat palanut savi, savitiiviste ja palanut kuonaantunut savi.
Palanutta savea löydetään usein runsaasti rautakauden asuinpaikoilta. Esimerkiksi Ihalasta Mullin eduspellon asuinpaikalta löydettiin kaikkiaan 248,9 kg (noin 102 000 palaa). Palanut savi on
peräisin rakennuksista tai muista rakenteista. Savea on käytetty ehkä tiivisteenä tai suojaamassa puuta kuumuudelta.
Numerolla TYA 824:82 luetteloitu savitiivisteen pala on erikoinen. Palassa on havaittavissa kaksi pintaa, joissa on nähtävissä puunsyiden painanteita. Pinnat ovat suorakulmassa toisiinsa nähden ja ne ovat muodoltaan hiukan koveria, joten ne ovat olleet painettuina loivasti kuperiin puupintoihin. Erikoiseksi ja merkittäväksi palan tekee se, että puunsyiden painanteet ovat suorakulmassa toisiinsa nähden. Tämä paljastaa, että savi on ollut kiinni varhopatsastekniikalla rakennetussa puurakenteessa.
Varhopatsasteniikassa esimerkiksi talon seinä rakentuu kahden pystypuun väliin pinotuista vaakasuorista puista. Pystypuihin on koverrettu urat, joihin vaakapuiden viistetyt päät sovitetaan. Pienen saven ansiosta tiedämme nyt, että Papinkalliolla oli rautakauden lopulla noin 1000 vuotta sitten jokin rakenne, joka oli rakennettu varhopatsastekniikkaa käyttäen.
Jari Näränen, arkeologi
