JALKAPALLO. Suomen Palloliitto on palkinnut Kaijan kannulla paimiolaisen Haltian perheen tyttö- ja naisjalkapallon edistämisestä.
Perheen isä Sami valmentaa TPS:n naisten liigajoukkuetta ja pelaa Paimion Hakan ikämiehissä. Sitä ennen hänellä on pitkä historia nais- ja tyttöjalkapallotoiminnasta Paimion Hakan, TPS:n sekä piirijoukkueiden valmentajana. Perheen äiti Kirsi on Paimion Hakan puheenjohtaja. Lisäksi hän toimii Lännen alueen seurakehitysvaliokunnassa ja valmistui keväällä Palloliiton SPL2 -koulutuksesta Seuratoiminnan kehittäjäksi. Perheen äidin johdolla PaiHa:n tyttöjalkapallotoiminta on uusien innovatiivisten rekrytointitoiminen johdosta hienossa kasvussa.
Perheeseen kuuluu lisäksi neljä tytärtä. Riia (s.1993) lopetti jalkapallotaipaleensa nappulaliigan jälkeen, mutta osallistuu edelleen perheen harrastukseen muun muassa kuljettamalla pikkusiskojaan peleihin. Stina (s.1995) pelaa Paimion Hakan naisten edustusjoukkueessa ja valmentaa C-tyttöjä. Kaksoset Iisa ja Sandra (s.1999) ovat pelanneet PaiHan B-tytöissä. Iisa joutui luopumaan jalkapallosta vuosi sitten saamansa polvivamman vuoksi, mutta käy edelleen seuraamassa joukkueensa pelejä kentän laidalta. Sandra on innostunut pelaamisen lisäksi myös valmentamisesta. Hän ohjaa perhefutista sekä prinsessa- ja ritarifutista.
Jalkapalloleskestä puheenjohtajaksi
Jalkapallo oli aluksi perheen isän harrastus ja intohimo.
– Olen ollut jalkapalloleski vuodesta 1986. Kymmenen vuotta sitten hoksasin, että jos haluamme viettää aikaa yhdessä, on jalkapallosta tultava yhteinen harrastus. Mielestäni tein hyvän valinnan, hymyilee Kirsi.
Hänestä tuli Stinan joukkueen johtaja ja myöhemmin koko PaiHan puheenjohtaja. Kirsi toi PaiHaan mukanaan paitsi naisnäkökulman myös perhenäkökulman. Nykyisin nuorimmat futaajat ovatkin 3-vuotiaita, jotka harrastavat jalkapalloa yhdessä vanhempiensa kanssa.
Oikeastaan pariskunnan jalkapallotaival sinetöitiin jo vihkimisen yhteydessä vuonna 1992. Kun he astelivat ulos Paimion Mikaelin kirkosta, PaiHan nappulapojat tekivät hääparille kunniaa muodostamalla pallokujan kirkon ovelle.
– Ehkä se oli enne. Nyt ne pojat pelaavat PaiHan edustuksessa, pariskunta nauraa.
Samikin on saanut perheensä kautta uuden tulokulman jalkapalloon. Tyttöjalkapallo vei mukanaan neljän tyttären myötä.
– Kun Stinan joukkuetta perustettiin, Stina oli ehdottanut, että minä voisin valmentaa. Meitä aloitti valmentajina silloin kolme isää. Siitä se lähti. Tyttöjen kautta löysin valmentamisen ilon, muistelee Sami, joka siirtyi muutaman valmennusvuoden jälkeen Tepsiin ja valittiin siellä heti vuoden valmentajaksi nostettuaan TPS:n naisten liigajoukkueen uudelle tasolle.
Stinakin meinasi seurata isäänsä Tepsiin ja kävikin muutamissa harjoituksissa.
– Lopulta päätin kuitenkin jäädä pelaajaksi PaiHaan, jotta minulle jäisi aikaa myös valmentaa, Stina sanoo.
Yhteinen puheenaihe
Samin valmennusura on usein puheenaiheena kotona.
– Monet isän valmennettavista ovat meidän lukiokavereita, joten pelaajista on helppo puhua, kertoo Sandra.
Sami yrittää kuitenkin omalta osaltaan varmistaa, että silloin kun koko perhe saadaan samaan ruokapöytään, puheenaihe on jokin muu kuin jalkapallo.
Sami ja Kirsi Haltia vastaanottivat palkinnon 29.10. Helsingissä järjestetyssä Captain’s Ball -palkintogaalassa, jossa palkittiin muitakin menestyneitä jalkapallotoimijoita ja pelaajia. Kiertopalkinnon luovutti jalkapalloilija ja naisjalkapalloilun edistämiseksi uraauurtaava työtä tehnyt Kaija Salopuro, jonka mukaan palkinto on nimetty. Palkintoa Haltioille ehdotti Suomen Palloliiton Turun piiri.
Kaijan kannu voidaan myöntää henkilölle, yhteisölle, ryhmälle tai hankkeelle. Palkintoehdokkaita arvioitaessa kiinnitetään huomiota toiminnan pitkäjänteisyyteen, tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen. Tänä vuonna palkinto myönnettiin ensimmäisen kerran perheelle.
Janica Vilen
