Mynämäessä julkistettiin Vesipyörä-teos

Rasekon Mynämäen toimipisteen ammatinopettaja Teo Mero (vas.), Mynämäki laatan tehnyt Pasi Lähteinen sekä Vesipyörän valmistaneet Jussi Kukkola ja Niko Hiltunen teoksen julkistamistilaisuudessa. Kuvat: Ragip Önsoy.

Vuonna 2001 perustetun kansainvälisen taontaringin perustajajäsenenä Mynämäki aloitti käsi- ja taideteollisuusopiston silloisen rehtori Olavi Osaran ansiosta. Osara oli kansainvälisestikin hyvin arvostettu seppä ja hänet tunnetaan laajasti Euroopassa.

MYNÄMÄKI. Kansainvälistä taontakaupunkien verkoston jäsenyyttä kunnioittava, taottu Vesipyörä-taideteos paljastettiin Mynämäen linja-autoaseman aukiolla 30. toukokuuta. Avauspuheen julkistamistilaisuudessa piti kunnanhallituksen puheenjohtaja Päivi Maisila, joka valotti Mynämäen historiaa taontakuntana:

– Pitkän, 1900-luvun alkuun ulottuvan, käsityöperinteen omaava Mynämäen kunta on perustajajäsenenä Euroopan taontakaupunkien yhdistyksessä Ring of the European Cities of Iron Works. Yhdistyksen tavoitteena on tukea jäsenkuntia taontakulttuurin ylläpitämisessä ja kehittämisessä kaikilla tasoilla, sekä kehittää toimintaa yhdessä ja jakaa kokemuksia jäsenten kesken.

Maisila kertoo, että kunnassa aloitettiin vuonna 1912 kiertävä mieskäsityökoulu, joka oli suunnattu 16-vuotiaille, kansakoulun käyneille ja tartuntataudeista vapaille nuorille miehille.

– Mynämäki taontakuntana on sittemmin noussut kansainväliseenkin tietoisuuteen – eikä vähiten käsi- ja taideteollisuusopiston entisen rehtorin, seppämestari Olavi Osaran ansioista. Osaran aloitteesta kunta oli myös mukana perustamassa taontarinkiä vuonna 2001, Maisila lisää.

Vesipyörällä symbolisia merkityksiä

Teoksen suunnitteli Rasekon Mynämäen toimipisteen ammatinopettaja, seppämestari Teo Mero yhdessä opiskelijoiden kanssa.

– Vesi symboloi voimaa, jolla on aikanaan pyöritetty muun muassa seppien pajoja. Energiaa tuottaneet vesipyörät valmistettiin perinteisesti puusta tai – niin kuin tässä tapauksessa – metallista. Pyörä voi myös toimia vertauskuvana taontakaupunkien ringille, Mero taustoittaa.

Teoksen toteutuksesta vastasivat opiskelijat Niko Hiltunen ja Jussi Kukkola. Mynämäki-kyltin valmisti Pasi Lähteinen. Valmistuksessa tukea saatiin myös mynämäkeläisestä Konepaja Timekasta sekä Karkkilan Malliavusta.

– Vesipyörän valmistaminen kesti puoli vuotta. Lisäksi suunnittelimme ja toteutimme teoksen rakenteet, kuten esimerkiksi jarrun, muutenhan pyörä olisi muotonsa takia jatkuvassa kiihtyvässä liikkeessä. Muuraustöihin palasimme vielä koulun päättymisen jälkeen, Hiltunen ja Kukkola kertovat.

Vesipyörä-taideteos paljastettiin Mynämäen linja-autoaseman aukiolla 30. toukokuuta.

Ainutlaatuista opetustoimintaa

Muut taontakaupunkien yhdistykseen kuuluvat jäsenkunnat ovat Kolbermoor Saksassa, Gniew Puolassa, Olbernhau Saksassa, Saint-Clair-sur-Epte Ranskassa, Stolberg Saksassa ja Ybbsitz Itävallassa. Mynämäki-laatan lisäksi pyörään on sijoitettu myös muiden jäsenkuntien laatat.

Mynämäki on ainoa jäsenkunta, jossa on ollut oma taonnan opetusta järjestävä ja pitkän historian omaava ammatillinen oppilaitos. Muiden jäsenkuntien aktiivit ovat kulttuurijärjestöjä ja ammattiseppiä.

– Mynämäelle jäsenyys on ollut erityisen tärkeä käsi- ja taideteollisuusalan opettajien ja opiskelijoiden kansainvälisten yhteyksien ylläpitämiseksi. Kunta pysyy vastaisuudessakin taontaringin jäsenenä, vaikka opetustoimintaa ei enää Mynämäessä järjestettäisikään, kunnanjohtaja Seija Österberg sanoo.

Teoksen valmistelu alkoi, kun vuonna 2012 Donetskissa, Ukrainassa pidetyssä taontakaupunkien yleiskokouksessa päätettiin, että jokaiseen jäsenkuntaan valmistetaan taideteos, joka kuvaa järjestön toimintaa ja kansainvälistä yhteistyötä.

Katariina Mäkinen-Önsoy