Kaarinalaisen GerTimen Marjis Viktors, Hali-Koiran Maarit Haapasaari, länsiturkulainen Metsäkylän talli, maskulainen Kaiturin tila ja paraislainen Pyhän Olavin merireitti -hanke kehittävät luontoa vastuullisesti hyödyntävää Green Care -paikallistoimintaa. Lisäksi Luken geenivaratutkija Maarit Heinonen julkisti tilaisuudessa Hoivaa ja voimaa muistojen kasveista -hankehaaveensa.
KAARINA. Varsinais-Suomen Green Care -toiminnan verkostoitumistilaisuus järjestettiin Livian maaseutuoppilaitoksessa Piikkiössä keskiviikkona 22. maaliskuuta. Tilaisuuden alussa toimintaa esittelivät Luonnonvarakeskuksen (Luke) Green Care -koordinaatiohankkeen Elina Vehmasto ja Green Care Finland ry:n Maija Jensen.
– Green Care -toimintaa on sosiaali-, terveys-, kasvatus- tai muu hyvinvointipalvelu, jossa hyödynnetään luontoa ja eläimiä vastuullisesti, ammatillisesti ja tavoitteellisesti. Green Care -hanketta kehitetään toimijoiden käyttöön lanseeraamamme laatumerkin avulla, Vehmasto taustoittaa.
Vuonna 2010 perustetun Green Care Finland ry:n tavoitteena on Maija Jensenin mukaan edistää luonnon ja maaseutuympäristön hyvinvointivaikutuksiin perustuvaa palvelutoimintaa.
– Yhdistyksen nettisivuja kehitetään laajaksi Green Care -portaaliksi, johon kootaan laatumerkin mukaisesti toimivat tahot alueittain, sekä tiedotetaan heidän tapahtumistaan, esittelee Jensen.
Luontolähtöistä hyvinvointia kaikenikäisille
Tietoiskunsa seminaariin toivat Green Care -palveluja erilaisille asiakasryhmille tuottavat paikalliset toimijat.
Kaiturin tilan Green Care -toimintaa esitteli Marjukka Kulmala Maskusta. Kulmala on valjastanut vanhan maatilan talouskeskuksen vanhan päärakennuksen yritystoimintansa käyttöön. Uudemmassa päärakennuksessa hän asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa.
– Tilalla harjoitamme paitsi maatilaeläinten kotitarvekasvatusta myös maaseutumatkailua ympäristökasvatuksellisesta näkökulmasta. Meillä on muun muassa lukulehmätoimintaa, jossa kyyttömme kuuntelevat heille kerrottuja tarinoita. Samalla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus tutustua maatilaeläimiin perinteisessä ympäristössä, Kulmala sanoo.
Eläinavusteista toimintaa harjoittaa myös Nina Fagerström Länsi-Turussa sijaitsevassa Metsäkylän Ratsastuskeskuksessa. Fagerström on Anima ry:n kautta käynnistämässä eläinavusteista täydennyskoulutusta ammattilaisille.
– Yritystoiminta alkoi ratsastustunneista, josta kehittyi sitten idea laajentaa palveluita edelleen sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan. Tällä hetkellä kuntoutustyössä ovat mukana tallimme 20 hevosta sekä kanit, kissat ja koirat, Fageström toteaa.
– Terapiassa ei kuitenkaan ratsasteta, vaan kuntoutustuokioissa ollaan eläimen läheisyydessä muuten. Iso osa asiakkaistamme on nuoria, jotka eivät suostu puhumaan ongelmistaan. Eläinterapia auttaa puhumattomuuteen aivan eri tavalla kuin perinteisellä tavalla toteutetut terapiakäynnit, lisää Fagerström.
Turun Pelastakaa Lapset ry:n tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan koordinaattori Sami Luoto esitteli puolestaan paikallista ryhmätoimijamallia. Uudessa mallissa tukiperhettä tarvitsevat lapset viettävät 10 viikonloppua vuodessa luonnonläheisessä ympäristössä ja maaseudulla toimivissa yhteistyöyrityksissä.
Ikäihmisten aktivointia
Ulkoilun merkityksestä ikääntyneille muistutti kaarinalainen Marjis Viktors. Viktors kouluttaa palvelutalojen henkilökuntaa palvelutalon lähiympäristön ja pihan hyödyntämiseen ulkoiluhetkissä.
– Iäkkäiden ulkoilun tukeminen tulisi olla osa hoitotyötä, Viktors tiivistää Green Care -ideaansa.
Ennen GerTime-yrityksen perustamista Viktors toimi 15 vuoden ajan johtajana paimiolaisessa palvelukeskuksessa, johon hän toteutti aisti- ja liikuntapihan.
– Toiminnallisella pihasuunnittelulla voidaan kehittää viherympäristöä sellaiseksi, että ikäihmisillä on esteetöntä kulkea, Viktors lisää.
Luken geenivaratutkija Maarit Heinonen esitteli tilaisuudessa hankehaaveensa, jonka myötä ikäihmisiä aktivoitaisiin muistelemaan perinnekasvien viljely- ja alkuperätietoa.
– Hoivaa ja voimaa muistojen kasveista -pilottihankkeella innostaisimme varsinaissuomalaiset ikäihmiset kertomaan tarinoita perinnekasvien historiasta. Ikäihmiset ovat tärkeässä roolissa, sillä he muistavat vanhoja lajikkeita sekä niiden nimiä, Heinonen ideoi.
– Kasvitiedonkeruu on monimuotoista työtä. Sitä tehdään myös vanhojen puutarhojen, karttojen, kuvien ja kirjallisen materiaalin kautta, mutta haastatteluilla on iso merkityksensä, jatkaa Heinonen.
Heinosen mukaan erityisesti peruna- ja omenalajikkeille on kautta aikain annettu nimiä.
– Esimerkiksi 1800-luvun Amerikassa viljelty Early Rose on saanut täällä suuhun sopivampia nimiä kuten Ruusunen ja Hätäläinen. Hätäläinen-nimen se sai tavastaan kasvaa nopeaa vauhtia, Heinonen kertoo.
Katariina Mäkinen-Önsoy
